Kansalaisten kokemuksia kansanedustajien ihmisoikeuskysymyksiin liittyvästä viestinnästä

Abstract

Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten kansalaiset merkityksellistävät kansanedustajien ihmisoikeuskysymyksiin liittyvää viestintää nykyisen hallituskauden aikana. Kansanedustajat edustavat kansaa päätöksenteossa, joten kansalaisten kokemus kansanedustajien viestinnästä on tärkeää huomioida. Viestinnän tutkimuksen näkökulmasta aihe on merkittävä, sillä poliittinen keskustelu ei ole pelkkää mielipiteiden vaihtoa, vaan ennen kaikkea merkitysten rakentamista viestinnällisten valintojen kautta.

Tutkimusongelmaa lähestyttiin tarkastelemalla, millaiseksi kansalaiset kokevat kansanedustajien ihmisoikeuskysymyksiin liittyvän viestinnän nykyisen hallituskauden aikana, millainen kansanedustajien viestintä lisää ja vähentää ihmisoikeuskysymyksiin liittyvää vastakkainasettelua, millaisen ihmisoikeuskysymyksiin liittyvän viestinnän kansalaiset kokevat luotettavuutta lisääväksi ja heikentäväksi sekä millainen merkitys kansanedustajien ihmisoikeuskysymyksiin liittyvällä viestinnällä on kansalaisten poliittisia instituutioita kohtaan kokemaan luottamukseen. Tutkimusaihetta lähestyttiin Coordinated Management of Meaning –teorian kautta. Laadullinen tutkimusaineisto kerättiin Microsoft Forms –kyselyn avulla. Aineisto käsiteltiin käymällä läpi kansalaisten vastaukset ja tekemällä niistä aineistolähtöinen sisällönanalyysi teemoitellen.

Tuloksista selviää, että kansalaiset kokevat kansanedustajien ihmisoikeuskysymyksiin liittyvän viestinnän kärjistävänä ja hyökkäävänä, mutta kokemuksia myös neutraalista ja parantuneesta viestinnästä löytyy. Tulosten mukaan kansalaiset kokevat leimaavan ja yksipuolisen viestinnän vastakkainasettelua lisääviksi, kun taas asiapitoisen ja kunnioittavan viestinnän vastakkainasettelua vähentäviksi. Luotettavuutta lisääviksi tekijöiksi kansalaiset kokevat asiantuntijuuden ja perusteltavuuden, ja vähentäväksi vahvan ideologisuuden. Tulosten perusteella kansanedustajien ihmisoikeuskysymyksiin liittyvä viestintä on heikentänyt kansalaisten luottamusta poliittisiin instituutioihin.

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että kansalaiset merkityksellistävät kansanedustajien ihmisoikeuskysymyksiin liittyvää viestintää pääosin kärjistävänä ja luottamusta heikentävänä, mutta yksilölliset arvot ja konteksti vaikuttavat tulkintaan. Lisäksi voidaan todeta, että koetun vastakkainasettelun taustalla on usein viestinnän koordinaation epäonnistuminen kansanedustajien ja kansalaisten välillä. Tuloksia voidaan hyödyntää poliittisen viestinnän kehittämisessä sekä julkisen keskustelun polarisaation hallinnassa eri instituutioissa.