"Sanon nyt jotain, mutta en tahdo puhua siitä tämän jälkeen yhtään enempää” : Jännitteet aikuisen lapsen ja vanhemman välisessä vuorovaikutussuhteessa vaikeasta kokemuksesta kerrottaessa

Abstract

Lapsen ja vanhemman välinen suhde on yksi keskeisimmistä ja pitkäkestoisimmista ihmissuhteista, joka kehittyy ja muuttuu läpi elämän. Vaikka lapsi aikuistuu, hän saattaa turvautua edelleen vanhempaansa erityisesti elämän haastavammissa vaiheissa. Aikuisen lapsen ja vanhemman välisessä vuorovaikutussuhteessa voi ilmetä ristiriitaisia tarpeita ja odotuksia esimerkiksi tilanteessa, jossa aikuinen lapsi kertoo vanhemmalleen vaikeasta kokemuksestaan. Näiden tarpeiden ja odotusten ilmenemisestä voi syntyä jännitteisyyttä, johon erityisesti keskitymme tässä kanditutkielmassa.

Tämän tutkielman tavoitteena on kuvata, miten vuorovaikutussuhteen jännitteet ja niiden hallinta näyttäytyvät aikuisen lapsen kertoessa vaikeasta kokemuksestaan vanhemmalleen. Tarkoituksenamme on luoda ymmärrystä siitä, miten jännitteisyys näkyy nimenomaan aikuisen lapsen ja vanhemman välisessä haastavassa keskustelutilanteessa. Tarkastelimme tutkimusongelmaamme kahden tutkimuskysymyksen avulla: 1) Millä tavoilla jännitteet ilmenevät aikuisen lapsen kertoessa vaikeasta kokemuksestaan vanhemmalleen? 2) Miten jännitteitä hallitaan keskustelun aikana?

Tutkielman teoreettisen pohjan muodostaa relationaalisen dialektiikan teoria, joka tarkastelee vuorovaikutussuhteita jännitteisyyden näkökulmasta. Jännitteisyyttä kuvaillaan jännitepareina avoimuus–sulkeutuneisuus, itsenäisyys–yhteys sekä varmuus–epävarmuus. Näitä jännitepareja pyritään hallitsemaan hallintakeinoilla. Tutkielmassamme tarkastelemamme hallintakeinot ovat neutralisointi, erottelu, valinta ja uudelleenkehystäminen.

Keräsimme tutkimuksemme aineiston anonyymillä verkkokyselyllä, johon vastasi 26 aikuista lasta. Kyselyssä pyysimme vastauksia siihen, minkälaisia kokemuksia aikuisilla lapsilla on keskusteluista vanhempiensa kanssa, kun aiheena on vastaajan vaikea kokemus. Analysoimme aineistoa teorialähtöisellä temaattisella analyysillä ja tunnistimme vastauksista jänniteparit sekä niiden hallintakeinot.

Tutkimuksemme tulokset osoittavat, että aikuisten lasten ja vanhempien välisissä keskusteluissa esiintyvät kaikki kolme jänniteparia ja neljä hallintakeinoa. Jänniteparit esiintyivät vastauksissa lomittain ja olivat kytköksissä toisiinsa. Erityisesti aiemmilla keskustelutilanteilla, perheen yleisellä keskusteluilmapiirillä ja vaikean kokemuksen sisällöllä koettiin olevan vaikutuksia tilanteessa ilmeneviin jännitteisiin. Hallintakeinoja käytettiin molempien osapuolten toimesta vaihtelevin tuloksin ja yhdistelmin. Tutkielman tuloksia voidaan hyödyntää, kun pyritään ymmärtämään aikuisen lapsen ja vanhemman välisen vuorovaikutussuhteen jännitteisyyttä sekä vuorovaikutussuhteissa tapahtuvia haastavia keskusteluja.