Strategian ja talouden vuorovaikutus: Tampereen kaupungin talouden tasapainottaminen

Abstract

Kunnat ovat vaikeiden talousnäkymien äärellä, minkä myötä ne joutuvat sopeuttamaan talouttaan. Taloudellisesti haastavina aikoina vaarana on, että taloudelliset realiteetit ajavat kunnat tekemään lyhytnäköisiä säästöjä, jotka eivät luo pitkän aikavälin kestävyyttä. Tämänkaltaisissa tilanteissa strategian ja strategisen johtamisen rooli kunnan toiminnan ohjauksessa korostuu. Kuntastrategian avulla kunnan on mahdollista pysähtyä sen äärelle, mikä on aidosti tärkeintä. Strategia voikin helpottaa valintojen tekemistä ja antaa selkänojaa vaikeiden talouspäätösten äärellä.

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan strategian ja talouden vuorovaikutusta kunnan talouden tasapainottamisessa Tampereen kaupungin talouden tasapainottamisen sekä päivitetyn kuntastrategian kautta. Tutkimus käsittelee kuntastrategian vaikutusta kunnan talouden tasapainottamiseen ja se antaa vastauksia siihen, miten kaupungin strategiset tavoitteet näkyvät talouden tasapainottamisessa. Tutkimuksessa paneudutaan myös siihen, minkälaista vuoropuhelua strategian sekä talousarvion ja sen sopeuttamistoimien samanaikaisessa valmistelussa on tehty sekä miten taloudellinen tilanne on heijastunut strategiaan ja sen tavoitteisiin. Sen lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan taloudellisten realiteettien ja strategian kunnianhimoisten tavoitteiden yhteensovittamisen jännitteitä.

Tutkimus toteutettiin laadullisena eli kvalitatiivisena tapaustutkimuksena. Aineisto kerättiin toteuttamalla seitsemän (7) teemahaastattelua, joista kaksi (2) tehtiin Tampereen kaupungin virkahenkilöille ja viisi (5) poliittisille luottamushenkilöille. Sen lisäksi aineistona käytettiin Tampereen kuntastrategiaa, vuoden 2026 talousarviota, talouden tasapaino-ohjelmaa sekä pieniltä osin pormestariohjelmaa. Tutkimuksessa toteutettiin induktiivinen analyysi, jossa yhdistettiin asiakirja-analyysi sekä haastattelujen pohjalta syntynyt analyysi.

Tutkimus osoittaa, että strategian painopisteet ja tavoitteet näkyvät kohtalaisen hyvin talouspäätöksissä ja strategiasta ja talousarviosta on löydettävissä selkeät yhtymäkohdat. Strategian sijasta talouden tasapainottamistoimien valintaa on kuitenkin ohjannut enemmän puolueiden tahtotila ja pormestariohjelma sekä taloudelliset realiteetit. Myös strategian ja sopeuttamistoimien vuoropuhelu suunnitteluvaiheessa on ollut löyhää. Taloudellinen tilanne on tiedostettu strategiaa tehdessä, mutta se ei ole ohjannut sen enempää strategian sisältöjä tai valintaa muutoin kuin mittareiden osalta. Yleisellä tasolla strategisten tavoitteiden ja taloudellisten realiteettien välille ei ole vielä juurikaan syntynyt jännitteitä, koska strategian toteuttaminen on vasta alussa. Jännitteitä saattaa kuitenkin tulevaisuudessa syntyä sekä sisältäpäin että ulkoapäin.

Strategian roolia kuntien talouden ohjauksessa tulisi vahvistaa erityisesti vaikeina aikoina. Jotta strategian käytettävyys paranisi, siinä pitäisi arvottaa ja priorisoida asioita enemmän. Lyhytnäköisten säästöjen sijaan pitkän aikavälin kestävyyttä olisi mahdollista rakentaa strategian avulla, jos siihen oltaisiin sitoutuneita, sitä edistettäisiin läpileikkaavasti kaikessa kunnan toiminnassa, päätöksiä peilattaisiin siihen ja se ohjaisi valintaa talouspäätöksissä.