Päiväkodin johtajan vuorovaikutuskäyttäytymisen ja -käytänteiden yhteys henkilöstön työhyvinvointiin: Henkilöstön kokemuksia ja näkemyksiä

Abstract

Tässä pro gradu –tutkielmassa tarkasteltiin päiväkodin johtajan vuorovaikutuskäyttäytymisen ja -käytänteiden yhteyttä varhaiskasvatuksen henkilöstön työhyvinvointiin. Tutkimuksen keskiössä olivat henkilöstön kokemukset ja näkemykset johtajan vuorovaikutuksen ilmenemisestä arjen työssä sekä sen merkityksestä työhyvinvoinnin rakentumiselle. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentui työhyvinvoinnin, työhyvinvoinnin johtamisen, vuorovaikutuksen sekä LMX-teorian ympärille.

Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja aineisto kerättiin varhaiskasvatuksen henkilöstöltä kyselylomakkeen avulla. Kyselytutkimuksen avoimet kysymykset tarjosivat mahdollisuuden aiheen syvälliseen pohdintaan ja omakohtaisten kokemusten kertomiseen. Aineiston analyysissa hyödynnettiin niin aineistolähtöistä kuin teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Analyysin tavoitteena oli tuottaa syvällistä ymmärrystä päiväkodin johtajan vuorovaikutuksen merkityksestä henkilöstön työhyvinvoinnin näkökulmasta.

Tutkimuksen tulokset osoittivat, että päiväkodin johtajan vuorovaikutuskäyttäytymisellä ja -käytänteillä on merkittävä yhteys henkilöstön työhyvinvointiin. Työhyvinvointia tukevina tekijöinä korostuivat erityisesti johtajan läsnäolo, henkilöstön kuunteleminen, arvostava kohtaaminen sekä avoin ja selkeä viestintä. Näiden tekijöiden voitiin nähdä vahvistavan henkilöstön kokemusta luottamuksesta, osallisuudesta ja työn merkityksellisyydestä. Lisäksi johtajan tarjoaman tuki ja saavutettavuus arjen työssä näyttäytyivät keskeisenä työssä jaksamista edistävänä tekijänä.

Työhyvinvointia heikentävinä tekijöinä nousivat esille puutteellinen viestintä, epäoikeudenmukaisuus sekä tuen riittämättömyys. Näiden tekijöiden koettiin vaikuttavan lisäävästi kuormitukseen, epävarmuuteen sekä heikentävän työyhteisön ilmapiiriä. Tutkimuksen perusteella voitiin todeta, että päiväkodin johtajan vuorovaikutuskäyttäytyminen ja -käytänteet muodostavat keskeisen osan työhyvinvoinnin johtamista varhaiskasvatuksen kontekstissa. Työhyvinvoinnin edistäminen näyttäisi edellyttävän vuorovaikutuksen tietoista kehittämistä, avoimen ja luottamuksellisen ilmapiirin rakentamista sekä henkilöstön kokemusten huomioimista osana arjen johtamiskäytäntöjä.

This Master’s Thesis examined the relationship between a daycare center director’s interactive behavior and practices and the well-being of early childhood education staff. The study focused on staff members’ experiences and views regarding how the director’s interactions manifest in everyday work and their significance for the development of well-being at work. The theoretical framework of the study was built around well-being at work, the management of well-being at work, interaction, and LMX theory.

The study was conducted as a qualitative study, and data was collected from early childhood education staff using a questionnaire. The open-ended questions in the survey provided an opportunity for in-depth reflection on the topic and for sharing personal experiences. The analysis of the data utilized both data-driven and theory-guided content analysis. The aim of the analysis was to produce a deep understanding of the significance of the daycare center director’s interaction from the perspective of staff well-being at work.

The results of the study showed that the interaction behaviors and practices of the daycare center director have a significant impact on staff well-being at work. Factors supporting well-being at work that were particularly highlighted included the director’s presence, listening to staff, respectful interactions, and open and clear communication. These factors were seen to reinforce staff members’ sense of trust, inclusion, and the meaningfulness of their work. In addition, the support and accessibility provided by the manager in day to-day work emerged as a key factor in promoting work well-being.

Factors that undermined well-being at work included inadequate communication, unfairness, and insufficient support. These factors were perceived to increase stress and uncertainty and to weaken the atmosphere of the work community. Based on the study, it was concluded that the daycare center director’s interactive behavior and practices form a central part of managing well-being at work in the context of early childhood education. Promoting well-being at work appears to require the conscious development of interaction, the building of an open and trusting atmosphere, and taking staff experiences into account as part of everyday management practices.