Yksinäisyyden ja sosiaalisten verkostojen yhteys koettuun terveyteen työikäisillä: Vertaileva tutkimus Suomesta, Irlannista ja Kreikasta

Abstract

Yksinäisyys ja heikot sosiaaliset suhteet ovat osoittautuneet terveydelle yhtä haitallisiksi kuin monet muut hyvin tunnetut kansanterveysriskit. Yksinäisyydellä tarkoitetaan yksilön subjektiivista kokemusta riittämättömistä sosiaalisista suhteista. Yksilö saattaa kokea yksinäisyyttä laajasta sosiaalisesta verkostosta huolimatta, ja toisaalta pieni sosiaalinen verkosto ei tarkoita, että yksilö olisi yksinäinen. Suomessa yksinäisyyden kokemukset ovat yleistyneet vuodesta 2018 lähtien, ja myös ystävien ja perheenjäsenten tapaamiset ovat vähentyneet ajan myötä. Yksinäisyyteen ja sosiaalisiin suhteisiin keskittyvät politiikat ovat varsin uusi, mutta nopeasti kasvava ilmiö. Vuoden 2024 marraskuuhun mennessä vain kahdeksalla Maailman terveysjärjestö WHO:n jäsenvaltioista oli suoraan näihin teemoihin keskittyvä politiikka, ja suurin osa niistä oli julkaistu vuosina 2023–2024. Koettu terveys tarkoittaa vastaajan arviota omasta terveydentilastaan asteikolla erinomaisesta huonoon.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella yksinäisyyttä, sosiaalisia verkostoja ja koettua terveyttä työikäisillä sekä selvittää, ovatko yksinäisyys ja sosiaaliset verkostot yhteydessä koettuun terveyteen Suomessa, Irlannissa ja Kreikassa. Lisäksi tarkoituksena oli tarkastella maiden välisiä eroja näissä yhteyksissä. Sosiaalisia verkostoja mitattiin sosiaalisten kontaktien tiheyden ja läheisten ihmissuhteiden määrän avulla. Tutkimusaineistona käytettiin vuosina 2023–2024 kerättyä European Social Survey -kyselyaineistoa. Aineisto analysoitiin määrällisin menetelmin hyödyntäen ristiintaulukointia, Rao Scott khiin neliö -testiä sekä vakioimattomia ja vakioituja logistisia regressiomalleja.

Tulosten mukaan Suomessa koettiin vähemmän yksinäisyyttä, sosiaaliset kontaktit olivat tiheämpiä ja läheisiä ihmissuhteita oli enemmän kuin Kreikassa tai Irlannissa. Sen sijaan terveytensä hyväksi tai erinomaiseksi kokevia oli Suomessa vähiten ja Kreikassa eniten. Yksinäisyyden kokeminen sekä osan ajasta että suurimman osan ajasta tai kaiken aikaa oli yhteydessä matalaan koettuun terveyteen kaikissa maissa, eikä yhteyden voimakkuus vaihdellut maiden välillä. Sosiaalisten verkostojen yhteys koettuun terveyteen sen sijaan vaihteli maiden välillä. Kreikassa harvemmat sosiaaliset kontaktit olivat yhteydessä matalaan koettuun terveyteen, toisin kuin muissa maissa taustamuuttujien vakioinnin jälkeen. Suomessa 0–1 läheistä ihmissuhdetta omaavat kokivat terveytensä todennäköisemmin matalaksi verrattuna henkilöihin, joilla oli 2–3 läheistä ihmissuhdetta. Kreikassa puolestaan vähintään neljä läheistä ihmissuhdetta omaavat kokivat terveytensä todennäköisemmin matalaksi verrattuna henkilöihin, joilla oli 2–3 läheistä ihmissuhdetta. Irlannissa läheisten ihmissuhteiden määrä ei ollut yhteydessä koettuun terveyteen.

Tutkimuksessa tarkastellut maat edustavat sekä kollektivistista että individualistista kulttuuria, ja lisäksi ne jaotellaan eri hyvinvointivaltiomalleihin. Tulokset viittaavat siihen, että yksinäisyys on yhteydessä matalaan koettuun terveyteen kulttuurisesta kontekstista riippumatta, kun taas sosiaalisten verkostojen merkitys koettuun terveyteen näyttäytyy kulttuurisidonnaisena. Koska vuoden 2024 marraskuuhun mennessä tämän tutkimuksen kohderyhmään kuuluvista maista vain Suomella oli käytössä suoraan yksinäisyyteen tai sosiaalisiin suhteisiin keskittyvä politiikka, on keskeistä, että myös muissa maissa ryhdytään toimiin yksinäisyyden vähentämiseksi ja sosiaalisten verkostojen vahvistamiseksi. Samalla myös Suomessa jo käynnissä olevaa työtä tulee jatkaa ja kehittää. Tarvitaan eri toimijoiden välistä johdonmukaista ja pitkäjänteistä yhteistyötä niin yhteisö- kuin yhteiskuntatasolla sekä painopisteen suuntaamista ennaltaehkäiseviin toimiin.