Arvopaperihinnoittelu pohjoismaisilla osakemarkkinoilla
Pessah, Daniel (2026)
2026
Kauppatieteiden maisteriohjelma - Master's Programme in Business Studies
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2026-05-08
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202605055087
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202605055087
Tiivistelmä
Arvopaperihinnoittelulla on laaja-alaisia kytköksiä taloudelliseen päätöksentekoon rahoitusmarkkinoilla ja muilla liike-elämän osa-alueilla. Arvopaperihinnoittelun ydinajatuksena on, että korkeariskisemmiltä sijoituksilta edellytetään korkeampaa tuottoa. Riskin ja tuoton välisen suhteen mallintamiseen on kehitetty hinnoittelumalleja.
Tässä tutkielmassa tarkastellaan kahta arvopaperihinnoittelumallia ja niiden ennustuskykyä pohjoismaisten osakkeiden hinta- ja tuottotiedoista kootulla aineistolla. Tutkielman analyysissä capital asset pricing-mallin (CAP) ja arbitraasihinnoittelumallin tuottoennustuksia verrataan osakkeiden toteutuneisiin tuottoihin regressioanalyysin keinoin.
CAP-mallissa arvopaperin tuotto-odotus muodostuu sen Beta-kertoimen lineaarisen funktiona. Beta-kerroin mittaa, sitä kuinka läheisesti arvopaperin tuotto seuraa yleistä markkinaindeksiä. Arbitraasihinnoittelumallissa arvopaperin tuotto muodostuu useamman riskifaktorialttiuden, lineaarisena funktiona. Riskifaktorit ovat markkinoilla yleisesti tuottoihin vaikuttavia riskitekijöitä, joita on tutkielmassa estimoitu pääkomponenttianalyysillä. Pääkomponenttianalyysissä aineistoon sovitetaan parhaiten sopiva keskenään ortogonaalinen uusi akselisto. Arbitraasihinnoittelumallin regressiossa ennustavina muuttujina käytettiin kymmeneen merkittävimpään pääkomponenttiin perustuvaa riskifaktorialttiutta.
Regressioissa kummankin mallin selittävyysaste jäi matalaksi, mutta arbitraasihinnoittelumalli selitti selkeästi suuremman osan aineiston vaihtelusta. CAP-mallilla ei ollut tilastollisesti merkittävää yhteyttä kokonaistuottoihin, kun taas arbitraasihinnoittelumallilla oli. Regressioista estimoidut riskittömän koron arvot ja markkinapreemiot saivat osin epäintuitiivisia arvoja. Riskittömän koron estimaatti CAP-mallin regressiossa oli epärealistisen matala ja arbitraasihinnoittelumallin riskifaktorien riskipreemiot olivat osin negatiivisia. Löydökset poikkesivat osin kirjallisuudessa esiintyneistä aiemmista tutkimustuloksista. Poikkeamat voivat johtua puutteellisesti estimoiduista muuttujista tai käytetyistä menetelmistä.
Tässä tutkielmassa tarkastellaan kahta arvopaperihinnoittelumallia ja niiden ennustuskykyä pohjoismaisten osakkeiden hinta- ja tuottotiedoista kootulla aineistolla. Tutkielman analyysissä capital asset pricing-mallin (CAP) ja arbitraasihinnoittelumallin tuottoennustuksia verrataan osakkeiden toteutuneisiin tuottoihin regressioanalyysin keinoin.
CAP-mallissa arvopaperin tuotto-odotus muodostuu sen Beta-kertoimen lineaarisen funktiona. Beta-kerroin mittaa, sitä kuinka läheisesti arvopaperin tuotto seuraa yleistä markkinaindeksiä. Arbitraasihinnoittelumallissa arvopaperin tuotto muodostuu useamman riskifaktorialttiuden, lineaarisena funktiona. Riskifaktorit ovat markkinoilla yleisesti tuottoihin vaikuttavia riskitekijöitä, joita on tutkielmassa estimoitu pääkomponenttianalyysillä. Pääkomponenttianalyysissä aineistoon sovitetaan parhaiten sopiva keskenään ortogonaalinen uusi akselisto. Arbitraasihinnoittelumallin regressiossa ennustavina muuttujina käytettiin kymmeneen merkittävimpään pääkomponenttiin perustuvaa riskifaktorialttiutta.
Regressioissa kummankin mallin selittävyysaste jäi matalaksi, mutta arbitraasihinnoittelumalli selitti selkeästi suuremman osan aineiston vaihtelusta. CAP-mallilla ei ollut tilastollisesti merkittävää yhteyttä kokonaistuottoihin, kun taas arbitraasihinnoittelumallilla oli. Regressioista estimoidut riskittömän koron arvot ja markkinapreemiot saivat osin epäintuitiivisia arvoja. Riskittömän koron estimaatti CAP-mallin regressiossa oli epärealistisen matala ja arbitraasihinnoittelumallin riskifaktorien riskipreemiot olivat osin negatiivisia. Löydökset poikkesivat osin kirjallisuudessa esiintyneistä aiemmista tutkimustuloksista. Poikkeamat voivat johtua puutteellisesti estimoiduista muuttujista tai käytetyistä menetelmistä.