Äidin tunteiden säätelyn yhteys lapsen sosioemotionaaliseen oireiluun matalan ja korkean riskin äideillä

Abstract

Tunteiden säätelyllä on vanhemmuudessa kaksi tärkeää funktiota – se edistää sekä vanhemman hyvinvointia että lapsen suotuisaa kehitystä. Hyvinvointia edistävään tunteiden säätelyyn kuuluu eri tunteidensäätelystrategioiden monipuolinen ja joustava käyttö. Tässä tutkielmassa keskitymme kahteen strategiaan: kognitiiviseen uudelleenmäärittelyyn ja tunneilmaisun tukahduttamiseen. Vanhemman tunteidensäätelystrategiat vaikuttavat lapsen sosioemotionaaliseen eli tunne-elämään ja sosiaaliseen toimintaan liittyvään oireiluun esimerkiksi mallintamisen välityksellä. Aikaisempi tutkimus on löytänyt yhteyksiä vanhemman laajempien tunteidensäätelytaitojen ja -vaikeuksien sekä lapsen sisään- ja ulospäin suuntautuneen oireilun välillä, mutta tiettyjen tunteidensäätelystrategioiden, kuten uudelleenmäärittelyn ja tukahduttamisen, vaikutuksista on epäjohdonmukaisempia tuloksia. Epäjohdonmukaisten tulosten selkiyttämisen lisäksi tutkimuksemme pyrkii vastaamaan tutkimusaukkoon, jossa korkean riskin perheet ovat jääneet pitkälti tutkimatta vanhemman tunteiden säätelyn ja lapsen sosioemotionaaliseen oireilun välisen yhteyden osalta.

Tässä kandidaatintutkielmassa tutkimme äidin tunteidensäätelystrategioiden yhteyttä lapsen sisään- ja ulospäin suuntautuneeseen oireiluun. Tutkimme myös riskitaustan vaikutusta näiden muuttujien väliseen yhteyteen matalan ja korkean riskin äideillä. Aineistomme koostui 38:sta äiti-lapsi-parista, jotka jaottelimme matalan ja korkean riskin ryhmiin erilaisten taustatekijöiden, kuten sosioekonomisen aseman, äidin päihteiden käytön ja äidin mielenterveysongelmien, perusteella. Äidit arvioivat omaa tunteiden säätelyään ERQ-kyselylomakkeella ja lastensa oireilua SDQ-kyselylomakkeella. Hypoteesimme oli, että äidin tunneilmaisun liiallinen tukahduttaminen on yhteydessä lapsen vakavampaan sisään- ja ulospäin suuntautuneeseen oireiluun. Äidin kognitiivisen uudelleenmäärittelyn oletimme olevan yhteydessä lapsen vähäisempään sisäänpäin suuntautuneeseen oireiluun. Oletimme myös riskitaustalla olevan vaikutusta äidin tunteiden säätelyn ja lasten oireilun väliseen yhteyteen. Analysoimme ilmiöiden yhteyksiä korrelaatio- ja regressioanalyyseilla.

Tutkimuksemme ei tuottanut hypoteesejamme tukevia merkitseviä tuloksia. Äidin tunneilmaisun tukahduttamisen ja lapsen sisäänpäin suuntautuneen oireilun välillä oli kohtalainen korrelaatio, joka ei kuitenkaan ollut tilastollisesti merkitsevä. Muiden muuttujien välillä yhteydet olivat pieniä ja tilastollisesti merkitsemättömiä. Riskitaustalla ei myöskään ollut merkitsevää vaikutusta äidin tunteidensäätelystrategioiden ja lapsen sosioemotionaalisten oireiden välisiin yhteyksiin. Aikaisempi tutkimus viittaa kuitenkin siihen, että vanhemman tunteiden säätelyllä on yhteys lapsen sosioemotionaalisiin oireisiin. Vaikka tutkimuksemme tulokset eivät olleet merkitseviä, vahvistivat ne jatkotutkimustarvetta erityisesti korkean riskin ryhmissä. Tarkempi lisätutkimus ilmiöstä olisi tärkeää, jotta voitaisiin suunnitella vaikuttavia vanhemman tunteidensäätelystrategioihin kohdistuvia interventioita. Tällaisilla interventioilla voisi olla laaja-alaisia ja pitkäaikaisia vaikutuksia niin vanhemman kuin lapsenkin hyvinvointiin.