Vanhemman kokeman sosiaalisen tuen laadun yhteys lapsen ulospäinsuuntautuneisiin oireisiin keskilapsuudessa

Abstract

Keskilapsuudessa esiintyvät ulospäinsuuntautuneet oireet (externalizing symptoms), kuten käytöshäiriöt ja levottomuus, voivat aiheuttaa haasteita lapsen kehitykselle ja heikentää lapsen hyvinvointia. Lapselle aiheutuvien haittavaikutusten vuoksi on oleellista selvittää tekijöitä, jotka ovat yhteydessä keskilapsuudessa esiintyviin ulospäinsuuntautuneisiin oireisiin. Aikaisemmissa tutkimuksissa vanhemmuuteen liittyvät tekijät on yhdistetty vahvasti lapsen mielenterveysoireiluun, joten niitä on olennaista tutkia lisää. Vanhemman kokemus korkeasta sosiaalisen tuen laadusta on yksi vanhemmuuteen liittyvistä tekijöistä, jonka on raportoitu suojaavan lapsuuden mielenterveysoireilta. Aiemman tutkimustiedon perusteella sosiaalisen tuen laadun on todettu välittävän yhteyksiä esimerkiksi äidin elämän tyytyväisyyden ja lapsen hyvinvoinnin välillä ja heikentävän yhteyksiä vanhemman stressin ja lapsen ulospäinsuuntautuneiden oireiden välillä. Tutkimustietoa vanhemman kokeman sosiaalisen tuen laadun yhteydestä lapsen hyvinvointiin on vielä heikosti ja tarkentavaa tutkimusta vanhemman kokeman sosiaalisen tuen laadun suorasta yhteydestä keskilapsuuden ulospäinsuuntautuneisiin oireisiin ei tietääksemme ole ollenkaan.

Tutkimuksemme tavoitteena oli selvittää, onko vanhemman kokemalla tyytyväisyydellä saamaansa sosiaalisen tuen laatuun yhteys lapsen ulospäinsuuntautuneisiin oireisiin keskilapsuudessa. Huomioimme myös lapsen iän, sukupuolen ja vanhemman masennusoireilun, sillä oletimme aikaisemman tutkimustiedon perusteella, että nämä tekijät voisivat sekoittaa yhteyttä. Aikaisempaan tutkimustietoon perustuen oletimme, että vanhemman tyytyväisyydellä kokemaansa sosiaalisen tuen laatuun on suojaava vaikutus keskilapsuudessa esiintyviin ulospäinsuuntautuneisiin oireisiin. Tutkimusaiheemme on tärkeä, sillä vanhemman kokemukseen saamastaan sosiaalisen tuen laadusta voidaan aiemman tutkimustiedon mukaan vaikuttaa vahvistavasti erilaisilla interventioilla. Tutkimuksemme auttaa myös tunnistamaan perheitä, joissa riski lapsen ulospäinsuuntautuneeseen oireiluun on suurempi ja joille tulisi tarjota sosiaalisen tuen laatua vahvistavia interventioita ja ylimääräistä tukea terveydenhuollossa.

Tutkimuksemme perustui Lasten D-vitamiinitutkimuksen (Vitamin D intervention in infants (VIDI)) aineistoon, joka kerättiin vuosina 2013–2014, ja tarkemmin vanhempi-lapsipareihin, jotka osallistuivat vuonna 2019 alkaneeseen jatkoseurantatutkimukseen. Keskilapsuuden ulospäinsuuntautuneita oireita tutkittiin CBCL-kyselylomakkeella (Child Behaviour Checklist) ja vanhemman kokemaa sosiaalista tukea SSQ-6-kyselylomakkeella (Social Support Questionnaire). Vanhempi vastasi molempiin kyselylomakkeisiin samana ajankohtana. Huomioimme tutkimuksessamme vanhempi-lapsiparit (N= 293), joiden osalta molempien sähköisten kyselylomakkeiden tiedot oli täytetty. Lapset olivat keskimäärin iältään 7-vuotiaita ja otoksessa lasten sukupuolijakauma oli tasainen. Analyysimenetelmänä käytimme lineaarista regressioanalyysia ja kovariaatteina huomioimme lapsen iän, sukupuolen ja vanhemman masennusoireilun.

Havaitsimme tutkimuksessa, että vanhemman kokemalla sosiaalisen tuen laadulla oli suojaava vaikutus keskilapsuudessa esiintyviin ulospäinsuuntautuneisiin oireisiin (B = - .36, 95 % luottamusväli [-0.50, -0.22], p < .001), eikä lapsen iän, sukupuolen tai vanhemman masennusoireilun kontrolloiminen heikentänyt yhteyttä (p < .001). Tulos mukaili hypoteesiamme. Lapsen sukupuolella oli vaikutusta ulospäinsuuntautuneiden oireiden esiintyvyyteen ja tämä mukaili hypoteesiamme sekä aiempaa tutkimustietoa. Lapsen iällä tai vanhemman masennusoireilulla ei tässä aineistossa ollut vaikutusta ulospäinsuuntautuneiden oireiden esiintyvyyteen. Tämä poikkesi hypoteesistamme, sillä oletimme, että lapsen ikä ja vanhemman masennusoireilu vaikuttaisivat lapsen ulospäinsuuntautuneiden oireiden esiintyvyyteen. Tuloksemme viittaavat siihen, että vanhemman kokema sosiaalisen tuen laatu suojaa keskilapsuudessa esiintyviltä ulospäinsuuntautuneilta oireilta. Jatkossa tutkimusta olisi hyvä laajentaa pitkittäistutkimuksilla. Tärkein johtopäätös tutkimuksemme kannalta on vanhemman ja vanhemmuuden tukemisen tärkeys ja kannattavuus, sillä vanhemmuuden tekijät vaikuttavat merkittävästi lapseen.