Elinikäisen oppimisen ja kasvatuksen opiskelijoiden kokemuksia aikuiskoulutuksen pedagogisten opintojen harjoittelusta: ohjauksen ja palautteen näkökulmasta

Abstract

Tässä laadullisessa tutkimuksessa selvitetään elinikäisen oppimisen ja kasvatuksen opiskelijoiden kokemuksia aikuiskoulutuksen pedagogisesta harjoittelusta palautteen ja ohjauksen näkökulmasta. Elinikäinen oppiminen ja kasvatus on tutkinto-ohjelma Tampereen yliopistossa, joka antaa laajan asiantuntijuuden toimia erilaisissa työtehtävissä kasvatuksen- ja opetuksen työkentällä. Opiskelijat voivat halutessaan suorittaa aikuiskoulutuksen pedagogiset opinnot osana tutkintoaan.

Tutkimuksen aihe on tärkeä, sillä sitä ei ole tutkittu aiemmin tässä kontekstissa, minkä vuoksi siitä on hyvä lisätä tietoisuutta. Tutkimuksen tavoitteena on lisätä ymmärrystä ja läpinäkyvyyttä opiskelijoiden näkemyksistä ja heidän kokemuksistaan harjoittelun ohjausta sekä palautetta koskien. Lisäksi tavoitteena on kehittää opiskelijoiden harjoittelukokemusta yhdenvertaisemmaksi ja tasa-arvoisemmaksi. Tavoitteena on myös kehittää harjoittelua ohjaavalle opettajalle annettavaa saatekirjettä teorian ja haasteluiden pohjalta.

Tutkimukseen valittiin harkinnanvaraisella otannalla kolme elinikäisen oppimisen ja kasvatuksen opiskelijaa, jotka suorittivat aikuiskoulutuksen pedagogiset opinnot vuonna 2024–2025. Haastattelu tehtiin puolistrukturoidulla teemahaastattelulla, jonka jälkeen aineisto analysoitiin teemoittelemalla. Ohjauskokemuksista nousi viisi teemaa, palautekokemuksista kuusi teemaa ja kehityskohteista neljä teemaa.

Tuloksista selvisi, että ohjaus koettiin pääosin onnistuneena. Siihen vaikuttivat innokas ja pätevä ohjaaja, hyvät ohjaustavat sekä sujuva kommunikointi ohjaavan opettajan kanssa. Ohjauksen määrä koettiin riittävänä ja helposti saatavilla olevana. Erilaiset lähestymistavat opetukseen aiheuttivat kuitenkin ristiriitoja opiskelijan ja ohjaavan opettajan välillä, ja ne vaikuttivat ohjauskokemukseen. Myöskään opetuksen tavoitteet eivät olleet selkeitä, ja niihin kaivattiin struktuuria ja raameja.

Palautekokemukset liittyvät pääasiassa positiiviseen, kehuvaan ja rakentavaan palautteeseen. Palautekäytännöt oli koettu kuitenkin myös ristiriitaisina, sillä palaute ei ollut johdonmukaista. Palautetta saatiin suullisesti sekä kirjallisesti. Toisaalta myös opiskelijan keräämä palaute opetettavalta ryhmältä auttoi muokkaamaan omaa opetustaan ja saamaan varmuutta onnistuneesta opetuksesta.

Harjoittelun kehitysideoina nostettiin esiin toisaalta myös systemaattisuuden lisääminen, palautekäytäntöjen selventäminen ja parempaa valvontaa yliopiston taholta. Haastatteluiden ja teorian pohjalta saatekirjettä tulisi muokata niin, että ohjaavalta opettajalta vaaditaan palautetta opiskelijan harjoittelusta ja kirjeessä on selkeät tavoitteet ja ohjeet harjoittelun toteutumiselle.