Nuorten tekemät pahoinpitelyt rutiinitoimintojen teorian näkökulmasta

Abstract

Tässä tutkielmassa tutkin nuorisorikollisuutta ja nuorten tekemiä väkivaltarikoksia pahoinpitelyjen näkökulmasta. Teoreettisena viitekehyksenä hyödynnän tutkielmassani rutiinitoimintojen teoriaa, jonka mukaan rikokset tapahtuvat motivoituneen tekijän kohdatessa sopivan uhrin valvomattomassa tilanteessa. Tarkastelen siis nuorten tekemien pahoinpitelyjen sosiaalisia konteksteja. Tutkielmassani analysoidaan, minkälaisina nuorten tekemät pahoinpitelyt näyttäytyvät rutiinitoimintojen teorian näkökulmasta. Lisäksi tarkastelen pahoinpitelyjen piirteiden eroja sukupuolittain. Tutkielmani tavoitteena on tuottaa tietoa uhrin ja tekijän välisestä suhteesta nuorten pahoinpitelyissä. Aiempi tutkimus on keskittynyt paljon rikosalttiuden taustalla oleviin yksilöllisiin tekijöihin, joten tässä tutkimuksessa painopiste on rikosten tapahtumisen sosiaalisessa kontekstissa, johon sovellan rutiinitoimintojen teoriaa. Tutkielmani aineistona on uusin vuoden 2024 Nuorisorikollisuuskysely, joka on Helsingin yliopiston Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin neljän vuoden välein toteuttama kysely yhdeksäsluokkalaisille. Tarkastelen rutiinitoimintojen teorian mukaisia elementtejä: motivoitunutta tekijää, sopivaa uhria sekä valvomatonta tilannetta erilaisten muuttujien avulla. Muuttujia ovat kostomotiivi, uhrin ja tekijän välinen tuttuus sekä tapahtumapaikka. Analysoin aineistoa kvantitatiivisin menetelmin SPSS-ohjelmalla ristiintaulukoinnilla ja sen elaboraatiolla sukupuolen avulla. Analyysin perusteella nuorten tekemät pahoinpitelyt näyttäytyivät moninaisina ja kytkeytyvät vahvasti nuorten arkisiin rutiinitoimintoihin. Motivoituneen tekijän taustalla korostui kostomotiivi, sopiva uhri määrittyi tapahtumapaikan mukaan ja kostotekojen laatu vaihteli tapahtumapaikkojen välillä. Sukupuolittain tehdyssä tarkastelussa korostui tyttöjen kostomotiivi tekojen taustalla ja pahoinpitelyjen tekeminen yksityisissä tiloissa. Poikien tarkastelussa pahoinpitelyjen jakautuminen eri uhrien ja tapahtumapaikkojen välille oli tasaisempaa. Poikien kostomotiivi ei ollut yhtä yleinen, ja tietyissä tapahtumapaikoissa tapahtuvissa pahoinpitelyissä noin puolessa tapauksista kyseessä ei ollut lainkaan kosto teon motiivina. Tulokset ovat linjassa aiemman tutkimuksen kanssa ja tukevat rutiinitoimintojen teoriaa. Ne korostavat sosiaalisten kontekstien merkitystä nuorten tekemien pahoinpitelyjen taustalla.