”Tähän tulee paikka, jossa voi unelmoida”: Osallisuuden mahdollistavan suunnittelun menetelmät suunniteltaessa lasten fyysisiä toimintaympäristöjä yhdessä varhaiskasvatusikäisten lasten kanssa

Abstract

Tämä kandidaatintutkielma kartoittaa osallisuuden mahdollistavia suunnittelumenetelmiä kuvailevan kirjallisuuskatsauksen keinoin. Tutkielmassa tarkastellaan suunnitteluprojekteja, joissa suunnittelun kohteena ovat lasten käyttämät fyysiset toimintaympäristöt, ja joissa suunnitteluun osallistuu varhaiskasvatus- ja esiopetusikäisiä lapsia. Tavoitteena tällä tutkielmalla on kuvailla, millaisia osallisuuden mahdollistavia menetelmiä 2000-luvun tutkimuskirjallisuudesta löytyy, ja samalla pohtia mahdollisia uusia tutkimuskysymyksiä. Tutkimusaineisto koostuu kymmenestä vertaisarvioidusta tutkimusartikkelista. Aineisto on analysoitu sisällönanalyysin menetelmää käyttäen ja teoriaohjaavasti. Tutkimusaineistoon kuuluvat artikkelit on luokiteltu käyttäen Sevónin ym. (2023) ehdottamaa, pieniä lapsia osallistavia tutkimusmenetelmiä koskevaa jaottelua: 1) Mosaic-menetelmä ja muut monimenetelmäiset lähestymistavat, (2) havainnointi ja etnografia, (3) kielelliset menetelmät, (4) visuaaliset menetelmät, (5) luovat tai leikkiin perustuvat menetelmät ja (6) lapset yhteissuunnittelijoina (alkup. lapset yhteistutkijoina). Katsauksen aineistosta löytyvät, näihin menetelmäkategorioihin sopimattomat menetelmät on jaoteltu luokkiin (7) digitaaliset teknologiat, (8) kävelykierrokset ja paikkaan tutustuminen ja (9) rakentamiseen osallistuminen. Aineistosta piirtyy kuva siitä, miten osallisuuden mahdollistavien menetelmien avulla on mahdollista lisätä lasten osallisuutta yhteisössään tai varhaiskasvatusyksikössään. Menetelmien käytön myötä lapset voivat saada varhaisia kokemuksia aktiivisesta toimijuudesta ja demokraattisesta päätöksenteosta ja oppia uusia neuvottelu- ja yhteistyötaitoja. Suunnittelumenetelmien valinta on tehtävä tarkasti lasten ikä- ja taitotaso, keskittymisjänne ja sosiaaliset suhteet huomioon ottaen. Menetelmiä on myös käytettävä joustavasti ja niitä on osattava tulkita oikein. Lasten osallisuus saattaa jäädä pinnalliseksi tai tokenistiseksi, jos menetelmiä on käytetty vain näennäisesti tarjoamatta lapsille mahdollisuutta osallistua päätöksentekoon, metodien ja välineiden valitsemiseen tai esimerkiksi rakentamisprojektin toteuttamiseen yhdessä aikuisten kanssa. Myös lasten oikeuksien valvominen ja heidän suostumuksensa varmistaminen vaatii tutkijoilta tarkkaa ennakkosuunnittelua ja asianmukaista reflektointia prosessin eri vaiheissa. Tutkielman aineiston tarkastelu vahvistaa ajatusta siitä, että osallisuuden mahdollistavaan suunnitteluprojektiin osallistumisen – esimerkiksi osana lapsiryhmän oman päiväkotipihan suunnittelua – voi perustellusti sisällyttää varhaiskasvatusryhmän toimintaan Varhaiskasvatussuunnitelman perusteisiin nojaten. Osallistuminen ja vaikuttaminen sekä aineistosta löytyvät monipuoliset, toiminnalliset, luovuutta ja osallisuutta edistävät työtavat ovat samoja, joiden todetaan Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa olevan lapsille luontevia oppimisen tapoja.