Ahneita ylisuorittajia vai älykkäitä selviytyjiä: Diskurssianalyysi naisten ADHD:tä koskevasta mediakeskustelusta

Abstract

Tutkielmassani tarkastelen, millaisia naisten ADHD:tä koskevia diskursseja mediakeskustelussa tuotetaan. ADHD (attention deficit hyperactivity disorder) on kehityksellinen neuropsykiatrinen häiriö, jota on alun perin pidetty vain poikien oireyhtymänä. Vasta viime vuosina on havaittu, että myös tytöillä ja naisilla esiintyy oletettua enemmän ADHD:tä, mutta heidän oireensa eroavat poikien ja miesten oireista. Edelleen naisten ADHD on kuitenkin alidiagnosoitua. Tutkielmani teoreettinen viitekehys muodostuu sosiaalisesta konstruktionismista sekä feministiseen tutkimusperinteeseen kuuluvasta radikaalista sukupuolieron teoriasta. Analyysimenetelmäni on kriittinen diskurssianalyysi. Tutkielmani teoriaosuudessa esittelen lääketieteellisen tutkimuksen havaitsemia eroja naisten ja miesten ADHD:ssä. Lisäksi avaan laajemmin naisten historiallista asemaa potilaina naiserityisen hysteriadiagnoosin näkökulmasta. Analyysini perustuu radikaaliin sukupuolieron teoriaan ja siihen sisältyvään Rosi Braidottin kolmitasoiseen teoriaan sukupuolierosta. Braidottin mukaan naisten ja miesten välinen epätasa-arvoa tuottava sukupuoliero on määriteltävä uudelleen naisia voimaannuttamalla. Hierarkkinen sukupuoliero voidaan muuttaa uudeksi tasa-arvoiseksi erilaisuudeksi luomalla uusia naissubjektiuden muotoja. Tästä subjektipositioiden luomisen näkökulmasta tarkastelen tutkielmassani naisten ADHD:tä koskevia diskursseja: kuinka ne joko vahvistavat hierarkkista sukupuolieroa tai luovat uusia voimaantuneita naissubjektipositioita. Tutkimusaineistonani on Helsingin Sanomissa lokakuussa 2025 julkaistu artikkeli sekä sitä koskevat kolme mielipidekirjoitusta ja lukijakommentit. Aineistosta löytyi kaksi naisten ADHD:tä koskevaa päädiskurssia, joita kutsun luulosairauden sekä todellisen ADHD:n diskursseiksi. Kumpikin diskurssi muodostuu lisäksi kahdesta aladiskurssista, jotka rajaavat sisältöjä tarkemmin. Aladiskurssit ovat ahneen naisen ja avuttoman naisen sekä sorretun naisen ja älykkään selviytyjänaisen diskurssit. Sosiaalisen konstruktionismin näkökulmasta naisten ADHD:stä käydyllä mediakeskustelulla on todellisia seurauksia siihen, millaiseksi naisten ADHD määrittyy. Aineistossani esiintynyt luulosairauden diskurssi osoittaa, että ADHD:tä koskevassa keskustelussa on olemassa puhetapa, jossa naisen ja miehen välinen hierarkkinen sukupuoliero vahvistuu. Tutkielmani johtopäätöksenä esitänkin, että sukupuolieron tarkempi tutkimus ADHD:n kontekstissa on tarpeellista. Analyysini perusteella ADHD:tä koskeva keskustelu vaatii yhä uutta naiserityistä näkökulmaa sekä naisen ja miehen välisen eron muuttamista uudeksi tasa-arvoiseksi erilaisuudeksi.