Miksi nuoret kärsivät mielenterveyden haasteista?: Kriittinen diskurssianalyysi nuorten mielenterveyshaasteiden syitä koskevista puhetavoista verkkokeskusteluissa

Abstract

Nuorten mielenterveyden haasteet ovat merkittävä yhteiskunnallinen ilmiö, johon liittyy stigmaa vielä tänäkin päivänä. Mielenterveyshaasteisiin liitetty stigma on monella tapaa haitallista nuorten hyvinvoinnille, sillä se voi estää avunhakemista, alentaa itsetuntoa sekä lisätä yksinäisyyttä, ahdistusta ja masennusoireita. Tarkastelen kandidaatintutkielmassani nuorten mielenterveysoireilun lisääntymistä koskevaa internetkeskustelua Vauva.fi -sivustolla. Tavoitteenani on tutkia, millaisten puhetapojen avulla rakennetaan diskursseja nuorten mielenterveyshaasteiden syistä ja miten nämä puhetavat sosiaalisina käytäntöinä tuottavat stigmaa mielenterveyshaasteista kärsiviä nuoria kohtaan.

Analysoin aineistoa kriittisen diskurssianalyysin avulla, joka tutkii sitä, miten sosiaalista todellisuutta tuotetaan kielenkäytön tai muun merkitysvälitteisen toiminnan avulla. Sosiaalinen konstruktionismi eli kielenkäytön sosiaalista todellisuutta tuottava luonne onkin diskurssianalyysin lähtökohtana. Kriittisyydellä puolestaan pyritään tuomaan analyysissä esiin valtasuhteita sekä diskurssin sisällä että diskurssien välillä, ja sen avulla voidaan paljastaa tiettyjen diskurssien hegemonisuus eli niiden hallitseva asema diskurssien kentällä. Myös diskurssien funktionaalisuus eli niiden seurauksia tuottava luonne sekä ideologiset seuraukset ja muutoksen mahdollisuuden pohtiminen ovat kriittisessä diskurssianalyysissä keskiössä.

Keskeisinä tuloksina aineistossa rakentui viisi päädiskurssia: 1) yksilön vastuuttamisen diskurssi, 2) lähiympäristödiskurssi, 3) verkkovälitteisen toiminnan diskurssi, 4) individualismin ja uusliberaalin yhteiskunnallisen eetoksen diskurssi sekä 5) ajallisen muutoksen diskurssi. Stigman kannalta merkittävimmiksi diskursseiksi rakentui sekä yksilön vastuuttamisen diskurssi että ajallisen muutoksen diskurssi, mutta myös lähiympäristödiskurssissa tuotettiin stigmaa.

Tutkielma osoittaa, että verkkokeskusteluissa nuorten mielenterveyshaasteita selitetään useiden toisiinsa kietoutuvien diskurssien kautta. Esimerkiksi yksilöä vastuuttavassa ja ajallisen muutoksen diskurssissa lainattiin usein paloja toisistaan tukemaan diskurssin hegemonisuutta. Nämä diskurssit myös eniten tuottivat stigmaa nuoria vähättelevillä ja halventavilla puhetavoilla. Yksilöä vastuuttavassa diskurssissa vastuu mielenterveyshaasteista siirretään nuorille itselleen, jolloin yhteiskunnalliset rakenteelliset tekijät jäävät taka-alalle, vaikka niitäkin aineistossa oli. Tämä liittyy laajemmin individualistiseen ja uuliberaaliin kulttuuriin, jossa korostuvat pärjäämisen ihanne ja yksilön velvollisuus huolehtia itsestään. Lisäksi sukupolvien väliset kokemuserot vahvistavat stigman rakentumista. Tulokset korostavat tarvetta lisätä rakenteellisia selitysmalleja, antaa nuorille enemmän tilaa omien kokemustensa sanoittamiseen sekä purkaa stigmaa vuorovaikutuksen, tiedollisen vaikuttamisen ja sukupolvien välisen ymmärryksen lisäämisen kautta.