Taloudellisen resilienssin johtaminen kaupungeissa: Analyysi talous- ja strategiajohdon sekä kestävyysasiantuntijoiden näkemyksistä

Abstract

Viime vuosina paikallishallinnoissa on alettu pohtia, kuinka resilienssiä, eli kykyä selviytyä muutosten keskellä, voitaisiin edistää. Resilienssin vahvistaminen on tärkeää globaalien kriisien, kuten ilmastonmuutoksen, luonnon monimuotoisuuden vähenemisen, geopoliittisten epävakauksien tai sosiaalisen eriarvoisuuden lisääntymisen keskellä, kun pitkän aikavälin tavoitteena on kuitenkin ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävä kehitys. Kaupungit ovat yhteiskunnallisesti merkittäviä toimijoita, joiden julkisella talousjohtamisella on vahva rooli, kun tavoitellaan kestävää kaupunkikehitystä. Kaupunkien taloudellinen resilienssi on mielenkiintoinen ja ajankohtainen tutkimusaihe muun muassa sen ennakointinäkökulman vuoksi. Kaupunkitalouksien muutosjoustavuuden vahvistaminen on tärkeää, kun talousjohtamisen haasteiksi tunnistetaan muun muassa taloudellisen tilanteen heikkeneminen, toiminnan lyhytjänteisyys, ennakoinnin puutteellisuus ja rajalliset resurssit. Tämä Pro gradu- tutkielma tarkastelee kaupunkien taloudellisen resilienssin johtamisen ilmiötä. Tutkielman tavoitteena on ymmärtää, miten kaupunkitalouksien resilienssi rakentuu ja kuinka taloudellista resilienssiä voitaisiin dynaamisilla kyvykkyyksillä kehittää, jotta kaupunkitaloudet olisivat kestäviä pitkällä aikavälillä ja kestävyyttä edistävät strategiat ja kestävyystieto voitaisiin integroida osaksi päivittäistä johtamista. Tutkimuskohteena ovat Suomen kuusi suurinta kaupunkia: Helsinki, Espoo, Vantaa, Tampere, Turku ja Oulu, sillä ne ovat kestävyystyön suunnannäyttäjiä Suomessa.Tutkielma toteutettiin osana Paikallistalouksien johtaminen 2030 jälkeen: Tiedonmuodostus kestävien ja kriisikestävien kaupunkien resilienssin rakentamisessa -hankeaihiota. Tutkielman teoreettisessa viitekehyksessä pureudutaan siihen, kuinka dynaamisilla kyvykkyyksillä voidaan kehittää taloudellista resilienssiä. Teoreettinen viitekehys tarkastelee taloudellisen resilienssin aiempaa kirjallisuutta eli kaupunkitalouksien kyvykkyyttä ennakoida, sietää ja sopeutua ulkoisiin muutoksiin. Tutkielma toteutettiin laadullisena empiirisenä tutkimuksena, jossa aineisto koostui 15 puolistrukturoidusta asiantuntijahaastattelusta, keskittyen kuutoskaupunkien talous- ja strategiajohtoon sekä kestävyysasiantuntijoihin, sillä heidän roolinsa on keskeinen kaupunkitalouden ja kestävän kehityksen teemojen edistämisessä. Laajaa empiiristä aineistoa analysoitiin teorialähtöisesti peilaten tuloksia dynaamisten kyvykkyyksien ja taloudellisen resilienssin teoreettiseen viitekehykseen. Haastatteluteemoja olivat kestävyystiedon merkitys, kestävyys ja paikallistalouden hallinta, sopeutumiskyky ja tulevaisuusvalmius sekä uudistuvat kyvykkyydet paikallistalouden resilienssin vahvistamisessa. Tutkimuksen empiirinen analyysi osoittaa, että kaupunkien taloudellisen resilienssin rakentuminen vaatii kyvykkyyttä aistia mahdollisuuksia ja uhkia sekä kyvykkyyttä tarttua mahdollisuuksiin ja saada muutosta aikaan, jotta kaupungit olisivat kilpailukykyisempiä edistämään kestävyyden eri osa-alueita ja turvatakseen esimerkiksi asukkaidensa hyvinvointia. Aineiston mukaan kestävyys on viime vuosina integroitunut kuntien strategiseen johtamiseen, talouden suunnitteluun ja päätöksentekoon, mutta kestävyystiedon tuottamisessa ja hyödyntämisessä on paljon kehitettävää, mitä tulee kestävyyskriiseihin varautumiseen. Empiirisen aineiston analyysin mukaan taloudellisen resilienssin kehittämisessä aineistossa korostuivat aistimisen kyvykkyyden mikroperusteet: sidosryhmien innovaatioiden hyödyntäminen, kumppaneiden ja asiakkaiden muuttuvien palvelutarpeiden tunnistaminen sekä ulkoisen tiedon ja teknologioiden hyödyntäminen. Mahdollisuuksiin tarttumisen kyvykkyydessä korostuivat palveluratkaisujen ja toimintamallien hahmottaminen, päätöksentekomenettelyjen valinta ja sitoutumisen rakentaminen, mitä tulee kykyyn sopeutua talouden muutoksiin ja ennakoida niitä. Muutoksen aikaansaamisen kyvykkyyksistä nousivat aineistossa esiin tiedonhallinnan, hallinnon ja yhteiserikoistumisen mikroperusteet taloudellisen resilienssin kehittämisessä.