Lasten liikuntasuhde ja fyysinen aktiivisuus : 7–9-vuotiaiden lasten antamia merkityksiä liikunnalle

Abstract

Tässä tutkielmassa tarkasteltiin lasten antamia merkityksiä liikunnalle ja sitä, miten lasten antamat merkitykset voivat vaikuttaa heidän liikuntasuhteeseensa. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaisia merkityksiä lapset antavat liikunnalle sekä miten lasten liikuntasuhde ohjaa heidän fyysistä aktiivisuuttaan.

Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja aineistona toimi Yhteiskuntatieteelliseen tietoarkistoon (Aila) arkistoitu tutkimusaineisto Lasten ja nuorten vapaa-aika: 7–9-vuotiaat (2018). Aineistossa selvitettiin Suomessa asuvien 7–9-vuotiaiden lasten vapaa-ajanviettotapoja tarkentaen erityisesti liikuntaan. Analysoimme valmisaineistosta kaksi kysymystä aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Kysymykset käsittelivät syitä liikunnan harrastamiselle ja harrastamattomuudelle.

Tuloksista nousi esiin, että lapset antavat monia eri merkityksiä liikunnalle. Muodostimme liikunnan harrastamista koskevista merkityksistä viisi pääteemaa: Liikunnan tuomat tunteet, Yhteisöllisyys ja sosiaalisuus, Kunnossa pysyminen ja fyysiset muutokset kehoon, Liikunta vaihtoehtona tekemättömyydelle ja Liikunnan kautta oppiminen. Lisäksi tarkastelemme tutkielmassa liikunnan harrastamattomuutta koskevia merkityksiä.

Tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että lapsen liikuntasuhteen muodostumiseen vaikuttaa vahvasti hänen antamansa merkitykset liikunnalle ja mitä useampia myönteisiä merkityksiä lapsi antaa, sitä todennäköisemmin hän on fyysisesti aktiivinen. Liikunnan merkityksiä tarkastelemalla voidaan löytää sellaisia juurisyitä ja tekijöitä, jotka voivat edistää tai estää yksilön liikkumista. Lisäksi koululiikunnan kautta voidaan tavoittaa suurin osa lapsista ja nuorista, jolloin se toimii turvallisena ympäristönä merkityksellistää liikuntaa ja rakentaa liikunnallista elämäntapaa.