Riittävän hyvä äiti: Äidiksi kasvaminen itsekasvatuksellisena ja itsemyötätuntoisena kasvuprosessina

Abstract

Tämän tutkimuksen tavoitteena on ymmärtää äitiyttä kasvatustieteellisenä ilmiönä naisen kokemuksellisen ja tietoisen kehityksen näkökulmasta, tarkastella kriittisesti äiteihin kohdistuvia, historiallisesti kerrostuneita yhteiskunnallisia ihanteita ja paineita suomalaisessa kontekstissa sekä tukea äitien toimijuutta, riittävyyden kokemusta ja itsemyötätuntoa. Äitiyttä tarkastellaan erityisesti äidiksi kasvamisen ja itsekasvatuksen käsitteiden kautta. Tutkimuksessa yhdistetään äitiyden yksilöllinen, yhteisöllinen ja yhteiskunnallinen taso tarkastelemalla äidiksi kasvamisen psykologista, sosiaalista ja kulttuurista ulottuvuutta.

Kyseessä on laadullinen haastattelututkimus, jonka lähtökohdat ovat kriittisessä ja feministisessä tutkimuksessa. Tutkimusaineisto koostuu viiden korkeakoulutetun äidin yksilöhaastatteluista sekä itsedokumentoiduista tunnehavainnoista. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoituina teemahaastatteluina ja aineisto analysoitiin aineistolähtöisesti laadullisen sisällönanalyysin ja refleksiivisen temaattisen analyysin menetelmin. Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään, millaisina äidit kokevat heihin kohdistuvat odotukset ja paineet, millaisia ovat äitien riittämättömyyden ja riittävyyden tunnekokemukset sekä millaisena itsekasvatuksellisena kasvuprosessina äidiksi kasvaminen näyttäytyy äitien reflektoivassa puheessa.

Tulokset osoittavat, että äidiksi kasvaminen on kokonaisvaltaisiin muutoksiin pohjautuva jatkuva kasvuprosessi, jossa kulttuuriset odotukset, tunnekokemukset ja itsekasvatus kietoutuvat toisiinsa. Äitiyden myötä nainen kasvaa, kehittyy ja oppii oman kokemuksen ja reflektion kautta sosiaalisessa ja kulttuurisessa ympäristössään ja ohjaa samalla omaa kasvuprosessiaan. Äiteihin kohdistuu ensisijaisuuden oletus sekä vaativia, ristiriitaisia ja suorituskeskeisiä odotuksia, jotka synnyttävät paineita ja herättävät itseä arvottavia tunteita. Äidiksi kasvamiseen liittyy moninaisia ja ristiriitaisia tunnekokemuksia, jotka kytkeytyvät äitiyden merkityksellisyyteen sekä äitien sisäistämiin tai itselleen asettamiin äitiyden ihanteisiin. Äidiksi kasvamisen itsekasvatuksellinen ulottuvuus näyttäytyy keskeisenä keinona neuvotella äitiyteen kohdistuvista odotuksista ja ohjata omaa kasvuprosessia kohti omanlaista, itsemyötätuntoista äitiyttä. Tutkimus laajentaa äitiyden tarkastelua kasvatustieteellisenä ilmiönä ja tuo esiin äidiksi kasvamisen merkityksen äidin oman kasvun ja hyvinvoinnin näkökulmasta. Tulokset korostavat tarvetta inhimillisemmille käsityksille äitiydestä sekä äitien itsekasvatusta ja itsemyötätuntoa tukeville käytännöille.

The aim of this study is to understand motherhood as an educational phenomenon from the perspective of women’s experiential and conscious development, to critically examine the historically layered social ideals and pressures placed on mothers in the Finnish context, and to support mothers’ agency, sense of adequacy and self-compassion. Motherhood is examined particularly through the concepts of matrescence and self-education. The study connects the individual, social and societal levels of motherhood by examining the psychological, social and cultural dimensions of matrescence.

This study is a qualitative interview study grounded in critical and feminist research. The research data consists of individual interviews with five highly educated mothers as well as self-documented feeling observations. The interviews were conducted as semi-structured thematic interviews, and the data was analyzed using data-driven methods of qualitative content analysis and reflexive thematic analysis. The study set out to investigate how mothers experience the expectations and pressures placed upon them, what their emotional experiences of inadequacy and adequacy are like, and how matrescence appears as a self-educational growth process in mothers’ reflective discourse.

The results show that matrescence is a continuous growth process based on holistic changes, in which cultural expectations, emotional experiences, and self-education are intertwined. In motherhood, a woman grows, develops, and learns through experience and reflection in their social and cultural environment, while simultaneously directing their own growth process. Mothers face the assumption of primacy as well as demanding, conflicting, and performance-oriented expectations that create pressures and evoke self-evaluative feelings. Matrescence involves diverse and conflicting emotional experiences linked to the significance of motherhood and to the ideals of motherhood that mothers internalize or set for themselves. The self-educational dimension of matrescence appears to be essential in negotiating cultural expectations of motherhood and directing one’s own growth process towards a personal, self-compassionate approach to motherhood. The study expands the examination of motherhood as an educational phenomenon and highlights the significance of matrescence from the perspective of maternal well-being. The results emphasize the need for more compassionate conceptions of motherhood as well as for practices that encourage mothers’ self-education and self-compassion.