WAAM-menetelmän käyttö laivojen potkurien valmistuksessa
Lehtimäki, Oskari (2026)
Lehtimäki, Oskari
2026
Teknisten tieteiden kandidaattiohjelma - Bachelor's Programme in Engineering Sciences
Tekniikan ja luonnontieteiden tiedekunta - Faculty of Engineering and Natural Sciences
Hyväksymispäivämäärä
2026-05-04
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202605034821
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202605034821
Tiivistelmä
Tässä kandidaatintyössä tarkastellaan WAAM-menetelmän (Wire Arc Additive Manufacturing) soveltuvuutta laivojen potkurien valmistukseen kirjallisuuskatsauksen avulla. WAAM-menetelmä on teollisuudessa uusi tapa tuottaa metallisia kappaleita. Työn lähtökohtana on tarve arvioida, voiko WAAM-menetelmä tarjota vaihtoehdon perinteiselle valupohjaiselle potkurituotannolle, joka on pitkälle kehittynyt ja teollisesti vakiintunut menetelmä.
Työssä esitellään ensin materiaalia lisäävän valmistuksen periaatteet sekä WAAM-prosessin toimintalogiikka, joka perustuu metallilangan sulattamiseen sähkökaaren avulla kerroksittain. Tämän jälkeen muodostetaan vertailupohja tarkastelemalla perinteistä potkurien valmistusketjua, joka koostuu pääosin valamisesta ja koneistuksesta. Perinteinen valmistus on luotettava ja tuottaa korkealaatuisia potkureita, mutta siihen liittyy rajoitteita erityisesti muottien valmistuksen ja geometristen vapauksien osalta.
WAAM-menetelmän keskeisiksi eduiksi tunnistetaan muottien tarpeen poistuminen, suurempi suunnitteluvapaus sekä mahdollisuus valmistaa kappaleita suoraan digitaalisesta mallista. Menetelmä mahdollistaa myös uusien rakenteellisten ratkaisujen, kuten onttojen lapojen ja sisäisten vahvikerakenteiden hyödyntämisen. Lisäksi materiaalihukka voi pienentyä ja valmistusaikoja voidaan lyhentää erityisesti yksittäiskappaleiden ja suurten potkurien tapauksessa.
WAAM-menetelmän käyttö sisältää myös haasteita. Prosessin hallinta on monimutkaista, sillä lopputulokseen vaikuttaa suuri määrä toisiinsa kytkeytyneitä prosessiparametreja. Lisäksi valmiiden viipalointi- ja ohjelmistoratkaisujen puute vaikeuttaa menetelmän käyttöönottoa teollisessa mittakaavassa. Materiaalien osalta erityisesti nikkelialumiinipronssi on osoittautunut lupaavaksi, mutta sen prosessointi vaatii tarkkaa optimointia.
Työssä tarkastellaan myös käytännön esimerkkejä, joissa WAAM-menetelmää on sovellettu potkurien valmistukseen sekä tutkimuksessa että teollisuudessa. Tulokset osoittavat, että WAAM-menetelmällä voidaan tuottaa mekaanisilta ominaisuuksiltaan ja toiminnaltaan perinteisiä potkureita vastaavia tai jopa parempia kappaleita. Lisäksi luokituslaitosten hyväksynnät viittaavat siihen, että menetelmä on siirtymässä kohti laajempaa teollista käyttöä.
Johtopäätöksenä todetaan, että WAAM ei todennäköisesti korvaa perinteisiä valmistusmenetelmiä lähitulevaisuudessa, mutta sillä on merkittävä potentiaali toimia niiden rinnalla erityisesti yksilöllisten, suurten ja optimoitujen potkurien valmistuksessa. Menetelmän yleistyminen edellyttää kuitenkin prosessien standardointia, ohjelmistokehitystä sekä teollisen osaamisen kasvua.
Työssä esitellään ensin materiaalia lisäävän valmistuksen periaatteet sekä WAAM-prosessin toimintalogiikka, joka perustuu metallilangan sulattamiseen sähkökaaren avulla kerroksittain. Tämän jälkeen muodostetaan vertailupohja tarkastelemalla perinteistä potkurien valmistusketjua, joka koostuu pääosin valamisesta ja koneistuksesta. Perinteinen valmistus on luotettava ja tuottaa korkealaatuisia potkureita, mutta siihen liittyy rajoitteita erityisesti muottien valmistuksen ja geometristen vapauksien osalta.
WAAM-menetelmän keskeisiksi eduiksi tunnistetaan muottien tarpeen poistuminen, suurempi suunnitteluvapaus sekä mahdollisuus valmistaa kappaleita suoraan digitaalisesta mallista. Menetelmä mahdollistaa myös uusien rakenteellisten ratkaisujen, kuten onttojen lapojen ja sisäisten vahvikerakenteiden hyödyntämisen. Lisäksi materiaalihukka voi pienentyä ja valmistusaikoja voidaan lyhentää erityisesti yksittäiskappaleiden ja suurten potkurien tapauksessa.
WAAM-menetelmän käyttö sisältää myös haasteita. Prosessin hallinta on monimutkaista, sillä lopputulokseen vaikuttaa suuri määrä toisiinsa kytkeytyneitä prosessiparametreja. Lisäksi valmiiden viipalointi- ja ohjelmistoratkaisujen puute vaikeuttaa menetelmän käyttöönottoa teollisessa mittakaavassa. Materiaalien osalta erityisesti nikkelialumiinipronssi on osoittautunut lupaavaksi, mutta sen prosessointi vaatii tarkkaa optimointia.
Työssä tarkastellaan myös käytännön esimerkkejä, joissa WAAM-menetelmää on sovellettu potkurien valmistukseen sekä tutkimuksessa että teollisuudessa. Tulokset osoittavat, että WAAM-menetelmällä voidaan tuottaa mekaanisilta ominaisuuksiltaan ja toiminnaltaan perinteisiä potkureita vastaavia tai jopa parempia kappaleita. Lisäksi luokituslaitosten hyväksynnät viittaavat siihen, että menetelmä on siirtymässä kohti laajempaa teollista käyttöä.
Johtopäätöksenä todetaan, että WAAM ei todennäköisesti korvaa perinteisiä valmistusmenetelmiä lähitulevaisuudessa, mutta sillä on merkittävä potentiaali toimia niiden rinnalla erityisesti yksilöllisten, suurten ja optimoitujen potkurien valmistuksessa. Menetelmän yleistyminen edellyttää kuitenkin prosessien standardointia, ohjelmistokehitystä sekä teollisen osaamisen kasvua.
Kokoelmat
- Kandidaatintutkielmat [12022]
