Sosioekonomisen aseman yhteys arvioihin eriarvoisuuden kasvun tuottamasta uhkasta

Abstract

Eriarvoisuus kasvaa suomalaisessa yhteiskunnassa heikentäen samalla yhteiskunnan toimintakykyä. Yhteiskunnalle kasvusta voi seurata yhteiskunnalle esimerkiksi luottamuksen heikentymistä, levottomuuksien määrän lisääntymistä sekä yhteiskunnan kahtiajakautumista. Tämän myötä myös yhteiskunnalliset kustannukset kasvavat. Eriarvoisuuden kasvun seuraukset voidaan kokea eri tavoin riippuen yksilön taustasta. Tämän kvantitatiivisen kandidaatintutkielman tavoitteena on selvittää, miten sosioekonominen asema on yhteydessä eriarvoisuuden kasvun tuottaman uhkan arviointiin. Sosioekonominen tausta määrittää sitä, millaiset mahdollisuudet ja lähtökohdat yksilöllä on yhteiskunnassa. Sosioekonominen asema koostuu yksilön asemaa yhteiskunnassa määrittävistä tekijöistä, joita ovat ammatti, työelämäasema, koulutustausta sekä tulotaso.

Tutkielman aineistona on Elinkeinoelämän valtuuskunnan Arvo- ja asennetutkimus keväältä 2025 (N=2070). Aineisto on koostettu strukturoidulla kyselylomakkeella, jonka kysymykset käsittelivät erilaisia yhteiskunnallisia teemoja, kuten turvallisuutta, taloutta sekä terveyspalveluita. Tutkielmassa käytetty muuttuja on ”turvallisuus” -teeman alta. Tutkimusmenetelmänä käytettiin ristiintaulukointia, sen elaborointia sekä khiin neliö -testiä. Näiden avulla tutkittiin, miten eri sosioekonomista asemaa määrittelevät tekijät ovat yhteydessä eriarvoisuuden uhkakuvien arviointiin.

Tutkimustuloksina saatiin selville, että yhteiskuntaluokalla oli khiin neliö -testin mukaisesti tilastollisesti merkitsevä yhteys siihen, kuinka suureksi uhkaksi eriarvoisuuden kasvu arvioidaan. Kun tähän liitettiin koulutustaso, työelämäasema tai talouden bruttotulot, yhteys säilyi merkitsevänä. Cramérin V:n saamien arvojen perusteella tämä yhteys oli kuitenkin kaikissa tapauksissa heikkoa. Alempaan yhteiskuntaluokkaan kuuluvat kokivat eriarvoisuuden kasvun useimmiten uhkaksi, kun verrattiin muihin yhteiskuntaluokkiin. Sama ilmiö näkyi kaikissa tutkittavissa luokissa, eli riippumatta koulutustasosta, työelämäasemasta tai talouden bruttotulotasosta, alempaan yhteiskuntaluokkaan kuuluvat kokivat eriarvoisuuden kasvun suurempana uhkana itselleen, läheisilleen tai yhteiskunnalle.

Tutkimustuloksia voidaan selittää yksilön omien kokemusten perusteella. Heikommassa asemassa olevat saattavat kokea eriarvoisuuden kasvun useammin uhkana, sillä eriarvoisuuden seuraukset kasautuvat usein alempiin sosioekonomisiin ryhmiin. Siten yksilön sijainnilla yhteiskunnan rakenteissa on merkitys siihen, miten tämä arvioi yhteiskunnassa tapahtuvia muutoksia. Eriarvoisuuden kasvun seurauksia arvioitaessa olisi syytä kiinnittää huomiota alempien luokkien kokemuksiin.