"Going analog" – Analogisiin ajanviettotapoihin siirtymän perustelu sosiaalisessa mediassa

Abstract

Tässä tutkielmassa tarkastellaan sosiaalisessa mediassa esiintyvää analogisen siirtymän trendiä ja sitä, miten siihen osallistumista perustellaan. Kyseinen analogisten ajanviettotapojen pariin siirtymisen trendi on noussut esille sosiaalisen median alustoilla loppuvuonna 2025 jatkuen vuoteen 2026. Analogisilla ajanviettotavoilla tarkoitetaan digitaalisen ajanvieton vastakohtaa – trendin pyrkimyksenä on korvata internetissä vietettyä aikaa fyysisen, analogisen median parissa tapahtuvalla harrastuneisuudella. Tutkimustavoitteena on selvittää, miten analogista siirtymää perustellaan ja trendiin osallistumista oikeutetaan. Kiinnostuksen kohteena on, millä tavoilla analoginen siirtymä toimii vastauksena digitaalisen aikakauden ilmiöille. Maailmassa, jossa digitaalisista teknologioista on tullut väistämätön osa jokapäivästä elämää on niistä erkaantumisen halun tutkiminen tärkeää paitsi yksilön hyvinvoinnin, myös yhteiskunnallisen kehityksen kannalta.

Aineistoksi valikoitui tammikuussa 2026 julkaistu noin puolituntinen Youtube-video, joka käsittelee tätä analogisen siirtymän, ”analogisen vuosi 2026” -trendiä. Tutkimuseettisistä syistä alunperin englanninkieliseltä videolta kerätyt aineisto-otteet käännettiin suomeksi ja videon tarkkaa julkaisuaikaa tai sen tekijää ei mainittu. Menetelmänä tutkielmassa toimii diskurssianalyysi, jonka avulla analyysissä päästiin käsiksi siihen, miten analogiseen siirtymään osallistumista sekä digitaalisesta irtaantumisen halua merkityksellistetään ainestona toimivalla videolla.

Analyysin perusteella aineistosta eriteltiin viisi diskurssia: 1) Internetin käytöstä koituvat kognitiiviset haitat 2) Luottamuksen lasku internetin sisältöä kohtaan, 3) Analoginen inhimillisten rajojen uudelleenvetäjänä, 4) Analoginen itseellisen merkityksenluonnin vaalijana ja 5) Analoginen ruutujen korvaajana ja statuksen osoittajana. Aineistosta nousee esiin monia yksilö- ja yhteiskuntatason huolia, joilla analogisten ajanviettotapojen pariin siirtymistä perustellaan. Näitä ovat esimerkiksi digitaalisten teknologioiden aiheuttamat kognitiiviset haitat sekä kasvava epäluottamus internetissä näkyvää sisältöä kohtaan. Lisäksi keskeisenä löydöksenä todetaan, että analogisuudella pyritään uudelleenvetämään digitaalisten teknologioiden haastamia inhimillisiä rajoja. Pyrkimystä korvata ruutuaika analogisella toiminnalla motivoi myös toive itseellisempään merkityksenluonnin prosessiin, joka aktiivisesti tukisi trendiin osallistuvien identiteettiä.

Tutkimuksessa todetaan, että analogisen siirtymän trendissä on kyse pyrkimyksestä digitaalisen ja fyysisen maailman yhteensovittamiseen tarkoituksenmukaisemmalla tavalla. Analogiseen siirtymään osallistuvilla tunnistetaan olevan jaettu kokemus digitaalisten teknologioiden aiheuttamista huolista sekä halu vastata niihin siirtymällä analogisen, fyysisen median parissa ajan viettämiseen. Toisaalta tätä analogisen siirtymän trendiin osallistumista sosiaalisessa mediassa kyseenalaistetaan ja analogisuudesta povataan uutta statuksenluonnin välinettä. Maailmassa, jossa enenevissä määrin kaikki toimii digitaalisesti, on irtikytkeytyminen sekä analoginen ajanvietto tapa erottautua valtavirrasta, pyrkii yksilö siihen trendiin osallistuessaan tai ei. Selvää on kuitenkin se, ettei analogisen siirtymän trendi ole puhtaasti teknologiavastainen liike, vaan kyseessä on pyrkimys merkityksellisempää elämäntapaa, kulttuuriosallistumista sekä median kulutusta kohti.