Synkronia vuorovaikutuksessa – luottamusta rakentamassa: Keskusteluanalyyttinen tutkimus vuorovaikutuksen synkroniasta lääkärin vastaanotolla

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan vuorovaikutuksen synkroniaa lääkärin ja potilaan vastaanottotilanteessa sekä sitä, miten synkronia osallistuu luottamuksellisen yhteistyösuhteen rakentumiseen. Tutkimus yhdistää keskusteluanalyysin metodologiset lähtökohdat fenomenologiseen näkökulmaan kehollisuudesta ja intersubjektiivisuudesta. Tutkimuksen lähtökohtana on näkemys vuorovaikutuksesta multimodaalisena, kehollisena ja ajallisesti jäsentyvänä prosessina, jossa luottamuksen rakentumista tarkastellaan puheen, kehollisen koordinaation, rytmin ja affektiivisen vastaamisen kautta.

Tutkimusaineistoni on videoituja lääkärin vastaanottoja, jotka ovat osa Suomena Akatemian Touch and Affect in Health Care interaction tutkimusprojektia. Aineisto koostuu 25 yleislääkärin vastaanottokäynnistä, joista analyysiin on valittu neljä tapausesimerkkiä potilaan huolenkerronnan vaiheista vastaanoton alussa. Tutkimuksessa aineistoa on lähestytty seuraavin keskusteluanalyyttisin käsittein: vuorottelu, katse, keholliset liikkeet, prosodia, päällekkäispuhunta sekä affektiiviset tarjoumat ja niihin vastaaminen. Tutkimuskysymykseni ovat: Millaisia synkronisia piirteitä lääkärin ja potilaan välisessä vuorovaikutuksessa ilmenee? Miten vuorovaikutuksen synkronisuus rakentaa luottamuksellista yhteistyön ilmapiiriä?

Tutkimuksen tuloksena aineistosta tunnistetaan neljä erilaista vuorovaikutuksen synkronian ilmenemismuotoa: korkea synkronia, progressiivinen synkronia, multiaktiivinen synkronia ja matala synkronia. Korkeaa synkroniaa ilmentää lääkärin ja potilaan kehollinen ja verbaalinen rytminen yhteensopivuus ja affektiivinen vastavuoroisuus. Progressiivisessa synkroniassa vuorovaikutus etenee joustavasti ja korjautuu vuorovaikutuksen aikana pienistä katkoksista huolimatta. Multiaktiivisessa synkroniassa lääkärin huomio jakaantuu potilaan ja muistion välillä, mutta synkronia säilyy lääkärin affektiivisen prosodisen ilmaisun avulla. Matalassa synkroniassa lääkäri vetäytyy kehollisesti kohtaamisesta. Lääkärin katsekontaktin puute ja affektiivisiin tarjoumiin vastaamattomuus heikentävät luottamuksellista ilmapiiriä.

Tutkimus osoittaa, että vuorovaikutuksen synkronia toimii keskeisenä resurssina luottamuksen rakentumisessa lääkärin ja potilaan välillä vastaanoton alussa. Synkronia on dynaaminen, tilanteisesti rakentuva ilmiö, joka kytkeytyy affektiivisen vastavuoroisuuteen ja keholliseen läsnäoloon. Tutkielma tuo uutta ymmärrystä siitä, miten luottamus rakentuu vuorovaikutuksen mikrohetkissä ja tarjoaa näkökulmia potilaskeskeisen vuorovaikutuksen kehittämiseen terveydenhuollon kontekstissa.