’’Tietoisuuden hankinta tavalliselle känsäkouralle’’ : Pohjois-Amerikan suomalaisten työväenyhdistysten kirjastotoiminta 1890–1940

Abstract

Tutkielma tarkastelee amerikansuomalaisten työväenyhdistysten kirjastotoimintaa vuosina 1890–1940. Aihetta ei ole käsitelty lainkaan aiemmassa tutkimuksessa, vaikka kirjastot olivat keskeinen osa siirtolaisten arkea, sivistystoimintaa ja poliittista järjestäytymistä. Kirjastot tarjosivat suomenkielistä kirjallisuutta aikana, jolloin englannin kielen taito oli monilla siirtolaisilla puutteellinen, ja ne toimivat sekä tiedonhankinnan että yhteisöllisyyden keskuksina. Tutkimuksen historiallinen tausta rakentuu amerikansuomalaisen työväenliikkeen kehityksestä, joka eteni raittiusseuroista varhaisiin Wrightiläishenkisiin työväenyhdistyksiin ja edelleen sosialistisiin ja kommunistisiin järjestöihin. Aatteellinen muutos näkyi osaltaan myös kirjastotoiminnassa, muun muassa siinä, minkälaista aineistoa kokoelmiin hankittiin. Tutkimus analysoi kirjastojen toimintaa kolmesta näkökulmasta. Ensiksi tarkastellaan työväenyhdistysten kirjastojen organisatorisia käytäntöjä, kuten hallintoa, lainaustoimintaa, sääntöjä ja rahoitusta. Toiseksi selvitetään, millaista kirjallisuutta kokoelmiin hankittiin ja miten hankintapäätökset tehtiin. Kolmanneksi tutkitaan aineiston luokittelua ja järjestämistä, minkälaisia menetelmiä kirjastoissa käytettiin. Tutkimusaineisto koostui kolmen amerikansuomalaisen työväenkirjaston luetteloista sekä amerikansuomalaisissa työväensanomalehdissä julkaistusta kirjastokirjoittelusta. Kirjastotoimintaa esiintyi lähes kaikissa osavaltioissa ja kaupungeissa, joissa toimi suomalaisten perustama työväenyhdistys, vaikka pienimmillä yhdistyksillä ei aina ollut omaa kirjastoa. Toimintaa johti kirjastokomitea, joka vastasi aineistohankinnoista ja taloudesta, kun taas kirjastonhoitaja huolehti käytännön työstä, kuten lainaamisesta ja järjestyksestä. Kirjastojen asiakkaiksi hyväksyttiin yleensä kaikki halukkaat; jäsenyys ei ollut edellytys, mutta toi etuja, kuten alhaisemmat lainausmaksut. Kirjastojen kokoelmat sisälsivät sekä kauno- että tietokirjallisuutta. Pienissä kirjastoissa aineisto jaettiin yleensä kahteen pääluokkaan, kun taas suuremmissa luokittelu oli yksityiskohtaisempaa ja esimerkiksi sosialistinen kirjallisuus saatettiin erottaa omaksi kategoriakseen. Yhtenäistä luokittelujärjestelmää ei kuitenkaan ollut, vaan käytännöt vaihtelivat kirjastojen välillä.