Jälkiä elollisissa: Monilajinen etnografia metsäkartoituksesta ruumiillisena tiedontuotantona

Abstract

Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani metsäkartoitusta ja lajien havaitsemisen ilmiötä. Metsäkartoituksilla pyritään ehkäisemään lajikatoa ja keräämään havaintoihin pohjautuvaa tietoa lajien elinvoimaisuudesta tai uhanalaisuudesta elinympäristöissään. Tarkastelen aihetta ajassa, jota on kuvattu kuudennen massasukupuuton aikakaudeksi. Lajikato on luonnon itseisarvon lisäksi olennainen aihe myös yhteiskunnallisesta näkökulmasta, sillä ihmiset ovat osa monilajista verkostoa. Luonnon monimuotoisuuden tila vaikuttaa ihmiseen monin tavoin: ihminen on osa luontoa. Tarkastelen monilajisia suhteita metsäkartoituksen havainnoinnin ja tiedontuotannon käytäntöjen kautta. Tutkimuskysymykseni ovat (1) Miten metsän lajeja havainnoidaan, aistitaan ja tunnistetaan? (2) Millaista tiedontuotantoa metsäkartoitus on? ja (3) Millaisia vuorovaikutussuhteita metsäkartoitustyössä ilmenee eri lajien välillä?

Lähestyn aihetta uusmaterialistisesta viitekehyksestä ja posthumanistisesta, enemmän-kuin-inhimillisen sosiologian näkökulmasta. Tutkielmani teoriatausta nojaa erityisesti Karen Baradin toimijuusrealismin tieteenfilosofisiin lähtökohtiin ja Anna Lowenhaupt Tsingin etnografiseen, havaitsemisen taitoa korostavaan tutkimusotteeseen. Enemmän-kuin-inhimillinen tutkimustapa korostaa muiden kuin ihmisten toimijuuden merkitystä ja roolia tutkimukseen osallistuvina osapuolina. Tämän tutkimustavan ohjaamana tutkielmassani tarkastellaan metsäkartoitusta monilajisen etnografian lähtökohdista.

Tutkielman aineisto koostuu osallistuvan havainnoinnin kenttätyöpäiväkirjasta ja haastatteluaineistosta. Havainnoin Suomen Luonnonsuojeluliiton järjestämällä metsäkartoituksen kurssilla lajien tarkasteluun liittyvää toimintaa. Lisäksi havainnoin ammatikseen metsäkartoitustyötä tekevän henkilön maastotyötä. Havainnoinnin lisäksi toteutin kolme haastattelua metsäkartoitusta tekevien henkilöiden kanssa. Aineisto on analysoitu teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä, hyödyntäen Karen Baradin toimijuusrealismin keskeisiä käsitteitä ja feministisen uusmaterialistisen teorian tieteenfilosofisia ajatuksia paikantuneen ja ruumiillisen tiedon merkityksistä.

Tutkielmani tulosten mukaan metsäkartoitus on materiaalis-diskursiivinen käytäntö, jossa metsän lajiston materiaalisuus sekä tiedolliset käsitykset metsästä ja lajeista limittyvät. Metsäkartoituksessa lajit opitaan hahmottamaan tieteellisten luokitusten mukaisesti, mutta samalla lajien aineelliset olomuodot metsässä haastavat näitä luokituksia ja aikaansaavat niissä muutoksia. Tieteellisten luokitusten lisäksi lajit hahmotetaan vahvasti muistijälkien perusteella. Ne kertyvät kokemuksen myötä havainnoitsijaan, kun hän toimii yhdessä lajien kanssa niitä tarkastellen. Metsäkartoitus on ruumiillista tiedonkeruuta, joka pohjautuu aistien tietoiseen ja tarkkaan käyttöön. Metsäkartoitus tiedontuotannon käytäntönä nojaa vahvasti aiempaan metsästä tuotettuun tietoon. Luonnonsuojeluun liittyvät lait ja säädökset, kartoituksen tilaaja, taksonomiset luokitukset ja uhanalaisuuskriteerit vaikuttavat metsäkartoituksen käytännön työhön: ne rajaavat mielekkäät kartoitusalueet ja havainnointikohteet. Myös tutkimusvälineet vaikuttavat olennaisesti lajiluokitusten rajalinjojen muodostumiseen. Lajien löytämiseksi lajit on opittava hahmottamaan niissä suhteissa, joissa ne ovat olemassa. Ymmärrys lajien elinympäristöistä ja metsässä tapahtuvista vuorovaikutuksista on olennaista. Metsäkartoituksessa ja lajien tutkimuksessa lajit järjestellään inhimilliseen tieteelliseen järjestykseen, joka vaatii ruumiillista tutkimustyötä ja erontekoa lajiluokitusten välille. Ruumiillisen havainnointityön ja abstraktin, tieteellisen järjestyksen välillä ilmenee ristiriitoja ja rajanvedon haasteita. Esimerkiksi sammaleiden konkreettinen havaitseminen on eläväistä: se muuttaa sekä taksonomisia järjestyksiä että havainnoitsijan havainnointikykyä. Tieteellisessä järjestyksessä lajit säilyttävät suhteitaan aiempaan metsän materiaaliseen ympäristöön, sillä ne saavat arvonsa havaintopaikkojen sijaintitietojen perusteella. Analyysini mukaan lajeilla nähdään olevan monenlaisia rooleja metsässä ja toimijuutta, josta emme vielä tiedä tarpeeksi.