“Kun saat tukea esihenkilöltä, tuntuu kuin olisit löytänyt kodin” : Ulkomaalaisten asiantuntijoiden kokemukset esihenkilöiden supportiivisesta viestinnästä

Abstract

Suomeen muuttaa vuosittain runsaasti ulkomaalaisia mukaan lukien asiantuntijoita töiden vuoksi. Organisaatioiden monikulttuuristuminen vaikuttaa esihenkilöiden johtamisviestintään korostaen kulttuurisia ulottuvuuksia esihenkilöalaissuhteissa. Kirjallisuus eri tieteenaloilta osoittaa, että esihenkilöillä on keskeinen rooli sosiaalisen tuen antajina, minkä myötä he voivat vaikuttaa ulkomaalaisten johdettavien sopeutumiseen työyhteisöissä. Esihenkilöiden supportiivisen viestinnän vaikutuksia ulkomaalaisten asiantuntijoiden sopeutumiseen on tutkittu verrattain vähän viestinnän tutkimuksessa ja suomalaisessa työelämässä.

Tutkielman tavoitteena on kuvata Suomeen muuttaneiden ulkomaalaisten asiantuntijoiden kokemuksia esihenkilöiden supportiivisesta viestinnästä ja sen merkityksestä työyhteisöön sopeutumisessa. Keskiössä olivat viisi sosiaalisen tuen funktiota: emotionaalinen, itsetunnon, instrumentaalinen, informationaalinen ja verkostollinen tuki. Tutkimusongelma on, miten Suomeen muuttaneet ulkomaalaiset asiantuntijat kokevat esihenkilöidensä supportiivisen viestinnän ja sen merkityksen työyhteisöön sopeutumisessa.

Aineisto kerättiin puolistrukturoiduilla teemahaastatteluilla, jotka pidettiin yhdelletoista ulkomaalaiselle asiantuntijalle. Heille oli kolme osallistujakriteeriä: asiantuntijarooli työyhteisössä, työskentely Suomessa vähintään vuoden ajan ja esihenkilöalaissuhde suomalaisen esihenkilön kanssa. Analyysi toteutettiin aineistolähtöisesti laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Analyysin perusteella asiantuntijoilla oli ensinnäkin yleisiä odotuksia esihenkilöiden viestinnästä ja tarkempia odotuksia supportiivisesta viestinnästä. Toiseksi asiantuntijat kertoivat tavoista, joilla heidän esihenkilönsä olivat supportiivisesti viestineet emotionaalista, itsetunnon, instrumentaalista, informationaalista ja verkostollista tukea, joiden lisäksi he mainitsivat havaitun, näkymättömän ja negatiivisen tuen supportiivisen viestinnän tapoja. Kolmanneksi he kuvailivat, kuinka sosiaalisen tuen funktiot poislukien itsetunnon tuki olivat edistäneet työyhteisöön sopeutumista.

Tutkielman keskeisin johtopäätös on, että esihenkilöt voivat edistää ulkomaalaisten asiantuntijoiden työyhteisöön sopeutumista monipuolisella supportiivisella viestinnällä, mutta vaikuttavinta se on, kun sosiaalinen tuki vastaa johdettavien yksilöllisiin tarpeisiin niin työ- kuin yksityiselämässä. Parhaimmillaan esihenkilöiden tarkoituksenmukainen tuki voi luoda tunteen kodista ja työyhteisöön kuulumisesta. Tulokset osittain vahvistavat aiempia havaintoja ulkomaalaisten asiantuntijoiden saamasta sosiaalisesta tuesta työyhteisöissä.

Tuloksia voidaan hyödyntää kansainvälisissä organisaatioissa inklusiivisten johtamiskäytänteiden ja ulkomaalaisten työntekijöiden sopeutumisprosessien kehittämisessä.