Yhtäältä arjen pieniä asioita, mutta toisaalta koko varhaiskasvatuksen ydin : Lapsen edun ensisijaisuuden tulkintojen rakentuminen johtajien puheessa
Niemelä, Eeva (2026)
2026
Kasvatuksen ja yhteiskunnan tutkimuksen maisteriohjelma, varhaiskasvatus - Master´s Programme in Educational Studies, Early Childhood Education
Kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunta - Faculty of Education and Culture
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2026-04-30
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202604304723
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202604304723
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaisia diskursseja lapsen edun ensisijaisuus tuottaa varhaiskasvatusyksiköiden johtajien puheeseen. Ilmiötä lähestyttiin kompleksisuusajattelun linssin lävitse tarkasteltuna ja kiinnostuksen kohteena oli tuoda esiin erityisesti adaptiivisen tilan syntyyn liittyviä tekijöitä lapsen edun ensisijaisuuden mahdollistamiseksi. Tutkimus nivoutui lapsen edun ensisijaisuuden tulkintaan monitahoisena ilmiönä. Tarkoituksena oli tuoda näkyväksi puhutun puheen kautta syntyneet diskurssit, jotka rakentavat sosiaalista todellisuutta tämän päivän varhaiskasvatuksen johtajien organisaatiotodellisuudessa.
Metodologiseksi lähtökohdaksi valittiin kvalitatiivinen tutkimus hyödyntäen diskurssianalyyttistä tutkimusperinnettä. Varhaiskasvatusyksiköiden johtajien käyttämä kieli ja puhetapojen muutos rakensivat tulkintaa lapsen edun ensisijaisuuden ilmenemisestä sekä adaptiivisen tilan rakentumisesta.
Aineisto kerättiin haastattelemalla varhaiskasvatusyksikön johtajia alkuvuodesta 2026. Aineiston analyysissä tarkasteltiin johtajien puheesta hahmottuvia johtamiseen ja lapsiin linkittyviä merkitysrakenteita ja puhetapoja. Myös kompleksisuusajattelusta juonnetut teoreettiset käsitteet kehystivät analyysiä. Keskiössä oli lapsen edun ensisijaisuutta rakentavien puhetapojen jäsentely.
Tutkimuksen merkittävimpänä löydöksenä voidaan nostaa tutkittavien puheesta hahmotellut kolme risteävää ja osin päällekkäistä diskurssia. Vahvimpana diskurssina tunnistettiin pedagogiikan merkitystä korostava diskurssi. Tätä seurasi osaavien ammattilaisten diskurssi, jonka voidaan sanoa heijastelevan ajankuvaa varhaiskasvatuksen todellisuutta. Kolmantena diskurssina hahmottui työnilon diskurssi, joka sekä kumpusi pedagogiikka -diskurssista, että ristesi osaavien ammattilaisten liittyvän diskurssin kanssa rakentaen sosiaalista todellisuutta varhaiskasvatuksen arjesta.
Haastateltavien puheesta paikantui kohtaamisten merkitys keskeisimpänä tekijänä adaptiivisen tilan rakentumisessa. Aikapuheen tuottaman jännitteen nähtiin kuitenkin jarruttavan adaptiivisen tilan syntymistä, jolloin ajallinen kehys kilpistyy adaptiivista tilaa haastavaksi tekijäksi.
Metodologiseksi lähtökohdaksi valittiin kvalitatiivinen tutkimus hyödyntäen diskurssianalyyttistä tutkimusperinnettä. Varhaiskasvatusyksiköiden johtajien käyttämä kieli ja puhetapojen muutos rakensivat tulkintaa lapsen edun ensisijaisuuden ilmenemisestä sekä adaptiivisen tilan rakentumisesta.
Aineisto kerättiin haastattelemalla varhaiskasvatusyksikön johtajia alkuvuodesta 2026. Aineiston analyysissä tarkasteltiin johtajien puheesta hahmottuvia johtamiseen ja lapsiin linkittyviä merkitysrakenteita ja puhetapoja. Myös kompleksisuusajattelusta juonnetut teoreettiset käsitteet kehystivät analyysiä. Keskiössä oli lapsen edun ensisijaisuutta rakentavien puhetapojen jäsentely.
Tutkimuksen merkittävimpänä löydöksenä voidaan nostaa tutkittavien puheesta hahmotellut kolme risteävää ja osin päällekkäistä diskurssia. Vahvimpana diskurssina tunnistettiin pedagogiikan merkitystä korostava diskurssi. Tätä seurasi osaavien ammattilaisten diskurssi, jonka voidaan sanoa heijastelevan ajankuvaa varhaiskasvatuksen todellisuutta. Kolmantena diskurssina hahmottui työnilon diskurssi, joka sekä kumpusi pedagogiikka -diskurssista, että ristesi osaavien ammattilaisten liittyvän diskurssin kanssa rakentaen sosiaalista todellisuutta varhaiskasvatuksen arjesta.
Haastateltavien puheesta paikantui kohtaamisten merkitys keskeisimpänä tekijänä adaptiivisen tilan rakentumisessa. Aikapuheen tuottaman jännitteen nähtiin kuitenkin jarruttavan adaptiivisen tilan syntymistä, jolloin ajallinen kehys kilpistyy adaptiivista tilaa haastavaksi tekijäksi.