Aineettomien hyödykkeiden vaikutus yrityksen suorituskykyyn : Empiirinen analyysi suomalaisista pörssiyhtiöistä vuosilta 2015-2024 IFRS-viitekehyksessä
Takfia, Anton (2026)
2026
Kauppatieteiden maisteriohjelma - Master's Programme in Business Studies
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2026-05-04
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202604294688
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202604294688
Tiivistelmä
Aineettomat hyödykkeet ovat keskeinen osa nykyaikaisten yritysten arvonmuodostusta, ja niiden kasvanut merkitys on tunnistettu yhä enemmän niin tutkimuskirjallisuudessa kuin yhteiskunnallisessa keskustelussakin. Resurssiperusteisen teorian mukaan yrityksen kilpailuetu perustuu sen hallussa oleviin arvokkaisiin, harvinaisiin ja vaikeasti jäljiteltäviin resursseihin, joihin aineettomat hyödykkeet keskeisesti lukeutuvat. Tästä huolimatta aineettomien hyödykkeiden kirjanpidollinen käsittely sekä niiden yhteys yrityksen taloudelliseen suorituskykyyn ovat herättäneet runsaasti keskustelua aiemmassa tutkimuskirjallisuudessa.
Tämän tutkielman tavoitteena oli tutkia, onko aineettomien hyödykkeiden intensiteetillä yhteyttä yrityksen kannattavuuteen ja tuottavuuteen sekä vaihteleeko yhteys eri toimialojen välillä. Empiirinen analyysi perustui suomalaisista pörssiyhtiöistä muodostettuun paneeliaineistoon vuosilta 2015–2024. Yrityksen kannattavuutta mitattiin kokonaispääoman tuottoasteella (ROA) ja tuottavuutta pääoman kiertonopeudella (ATO). Selittävänä päämuuttujana käytettiin aineettomien hyödykkeiden intensiteettiä (INT). Analyysissä kontrolloitiin yrityksen kokoa ja velkaantuneisuutta kontrollimuuttujilla. Empiirinen tarkastelu toteutettiin pooled OLS -regressiomallien avulla, joissa huomioitiin toimiala- ja vuosivaikutukset.
Tulosten perusteella aineettomien hyödykkeiden intensiteetillä ei havaittu tilastollisesti merkitsevää yhteyttä yrityksen kannattavuuteen. Sen sijaan aineettomien hyödykkeiden intensiteetin havaittiin olevan negatiivisesti ja tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä yrityksen tuottavuuteen. Lisäksi tulokset viittasivat siihen, että aineettomien hyödykkeiden intensiteetin yhteys yrityksen suorituskykyyn vaihtelee toimialoittain vaikutuksen voimakkuuden osalta.
Havainnot eivät siten tue oletusta siitä, että taseeseen kirjatut aineettomat hyödykkeet heijastuisivat suoraviivaisesti parempana taloudellisena suorituskykynä. Lisäksi taseperusteinen aineettomien hyödykkeiden mittari ei kata yrityksen koko aineetonta pääomaa, mikä korostaa niiden mittaamiseen ja raportointiin liittyviä haasteita. Tulosten perusteella onkin aiheellista pohtia, missä määrin nykyiset kirjaamis- ja raportointikäytännöt kuvaavat yritysten todellista aineetonta pääomaa ja sen taloudellista merkitystä yritysten nykyisessä toimintaympäristössä.
Tämän tutkielman tavoitteena oli tutkia, onko aineettomien hyödykkeiden intensiteetillä yhteyttä yrityksen kannattavuuteen ja tuottavuuteen sekä vaihteleeko yhteys eri toimialojen välillä. Empiirinen analyysi perustui suomalaisista pörssiyhtiöistä muodostettuun paneeliaineistoon vuosilta 2015–2024. Yrityksen kannattavuutta mitattiin kokonaispääoman tuottoasteella (ROA) ja tuottavuutta pääoman kiertonopeudella (ATO). Selittävänä päämuuttujana käytettiin aineettomien hyödykkeiden intensiteettiä (INT). Analyysissä kontrolloitiin yrityksen kokoa ja velkaantuneisuutta kontrollimuuttujilla. Empiirinen tarkastelu toteutettiin pooled OLS -regressiomallien avulla, joissa huomioitiin toimiala- ja vuosivaikutukset.
Tulosten perusteella aineettomien hyödykkeiden intensiteetillä ei havaittu tilastollisesti merkitsevää yhteyttä yrityksen kannattavuuteen. Sen sijaan aineettomien hyödykkeiden intensiteetin havaittiin olevan negatiivisesti ja tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä yrityksen tuottavuuteen. Lisäksi tulokset viittasivat siihen, että aineettomien hyödykkeiden intensiteetin yhteys yrityksen suorituskykyyn vaihtelee toimialoittain vaikutuksen voimakkuuden osalta.
Havainnot eivät siten tue oletusta siitä, että taseeseen kirjatut aineettomat hyödykkeet heijastuisivat suoraviivaisesti parempana taloudellisena suorituskykynä. Lisäksi taseperusteinen aineettomien hyödykkeiden mittari ei kata yrityksen koko aineetonta pääomaa, mikä korostaa niiden mittaamiseen ja raportointiin liittyviä haasteita. Tulosten perusteella onkin aiheellista pohtia, missä määrin nykyiset kirjaamis- ja raportointikäytännöt kuvaavat yritysten todellista aineetonta pääomaa ja sen taloudellista merkitystä yritysten nykyisessä toimintaympäristössä.