Lukutaidon diskurssit journalistisessa mediassa

Abstract

Pro gradu -tutkielmani aiheena on lukutaidon diskurssit journalistisessa mediassa. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten lukutaidosta puhutaan mediassa. Lisäksi tavoitteena on selvittää, mitä toimijoita julkisessa mediakeskustelussa nostetaan esiin. Aihe on ajankohtainen, sillä esimerkiksi suomalaisnuorten heikenneet PISA-tulokset ovat herättäneet huolta lukutaidon tilasta. Tutkimusta lukutaidon diskursseista on tehty aiemmin lähinnä opinnäytetöissä. Oma tutkimukseni laajentaa käsitystä lukutaidon diskursseista, sillä tutkimukseni keskittyy aiempaa tutkimusta enemmän toimijuuden rakentumisen analyysiin. Lähestyn aihetta seuraavien tutkimuskysymysten kautta: 1) Millaisia lukutaidon diskursseja journalistisesta mediasta löytyy? 2) Millaista toimijuutta diskursseissa rakennetaan ja millä keinoin?

Tutkimuksen aineistona on käytetty Helsingin Sanomien, Ylen ja Ilta-Sanomien verkkojulkaisuja. Kaikki aineiston tekstit on julkaistu vuonna 2025. Aineisto sisältää verkkomedioiden kaikkia kirjallisia juttutyyppejä: uutisia, artikkeleita, pääkirjoituksia, kolumneja, mielipiteitä ja muita kirjallisia juttutyyppejä. Aineiston monimuotoisuus on mahdollistanut sen, että lukutaidon diskursseista ja toimijoista on voitu muodostaa mahdollisimman kattava kuva. Aineiston analyysimenetelmänä on käytetty kriittisen diskurssianalyysin menetelmiä. Lisäksi toimijuuden rakentumisen analyysissä on hyödynnetty funktionaalista lauseoppia.

Tutkimuksessa havaittiin neljä hallitsevaa lukutaidon diskurssia: kirjallisuusdiskurssi, digitaalinen diskurssi, poliittinen diskurssi ja yhteiskunnallinen diskurssi. Diskursseissa nimettyjä keskeisiä toimijoita ovat koulut ja opettajat, kodit ja vanhemmat, kunnat, valtio sekä poliittiset päättäjät. Tutkimustulokset osoittavat, että erityisesti koulujen rooli lukutaitotyön keskeisimpänä toimijana korostuu. Toimijuutta rakennetaan aineistossa monipuolisesti erilaisilla kielellisillä keinoilla. Toimijuutta ilmaistaan esimerkiksi asettamalla toimija aktiivilauseen subjektin paikalle. Myös omistuslauseen käyttö on yleistä, kun ilmaistaan, kenen vastuulla lukutaitotyön tekeminen on. Yleisiä ovat myös lauseet, joissa lukutaitotyön toimija nimetään paikkaa ilmaisevassa adverbiaalilausekkeessa. Lapset ja nuoret ovat useimmiten toiminnan kohde, ja he asettuvat usein lauseissa objektin asemaan. Lisäksi tutkimustulokset osoittavat, että tekijän häivyttäminen passiivin avulla on yleistä lukutaidon mediadiskursseille. Myös inhimillisen tekijyyden häivyttäminen on yleistä; lukutaito ja lukeminen ovat useissa lauseissa subjektin paikalla, jolloin syntyy kuva, että lukutaidon heikkeneminen ja lukemisen väheneminen ovat ihmisen toiminnasta riippumattomia ilmiöitä.