Lasten ja nuorten seksuaalikasvatuksen arvoristiriidat : Diskurssianalyysi verkkouutisen kommenttikeskustelusta
Soinilehto, Emilia; Vuori, Sade (2026)
Soinilehto, Emilia
Vuori, Sade
2026
Kasvatuksen ja yhteiskunnan tutkimuksen maisteriohjelma - Master´s Programme in Educational Studies
Kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunta - Faculty of Education and Culture
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2026-04-30
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202604294668
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202604294668
Tiivistelmä
Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkasteltiin verkkouutisen kommenttikeskustelussa esiintyvää seksuaalikasvatukseen liittyvää puhetta. Vuonna 2024 uutisoitiin yläkouluihin jaetusta seksikirjasta. Kyseinen kirja on Inti Chavez Perezin kirjoittama ”Respektiä -seksikirja-pojille”. Uutisointi herätti eriäviä mielipiteitä peruskoulussa toteutettavaa seksuaalikasvatusta kohtaan ja tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisia näkemyksiä tämä peruskoulukontekstiin yhdistetty seksikirja on herättänyt. Tutkimusaihe on ajankohtainen ja mielenkiintoinen, sillä seksuaalikasvatus on sensitiivinen aihe ja siihen kytkeytyy erilaisia arvoristiriitoja ja jännitteitä. Peruskouluissa toteutettava seksuaalikasvatus jakaa ihmisten mielipiteitä, vaikka se on tutkimuksissa tunnustettu tärkeänä osana lasten ja nuorten hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden edistämistä.
Aineistona oli Sairasen (2024) kirjoittamaan uutisartikkeliin kommenttikeskustelu, joka sisältää yhteensä 294 kommenttia (N=294). Kommenttiosio analysoitiin sisällönanalyysi- ja diskurssianalyysimenetelmillä. Sisällönanalyysillä etsittiin vastausta kysymykseen ”Mitä seksuaalikasvatuksen sisältöjä kommenteissa pidetään sopivana tai sopimattomina lapsille ja nuorille?”. Diskurssianalyysilla etsittiin vastausta kysymykseen ”Miten kommenteissa perustellaan lasten ja nuorten seksuaalikasvatuksen sisältöihin liittyviä diskursseja?”.
Tutkimus oli laadullinen ja se perustui sosiaaliseen konstruktionismiin. Tutkimuksen keskeisiin käsitteisiin lukeutui seksuaalisuus, lasten ja nuorten seksuaalikasvatus ja siihen liittyvät arvoristiriidat. Tutkimuksessa seksuaalisuutta tarkasteltiin Foucault’n (1998) mukaisesti sosiaalisesti, kulttuurisesti ja historiallisesti rakentuneesta näkökulmasta.
Tutkimustuloksissa sopiviksi seksuaalikasvatuksen sisällöiksi määriteltiin nuoria tavoittava puhekieli, seksuaalisiin tekoihin liittyvä opetus sekä seksuaaliterveyttä käsittelevät sisällöt. Sopimattomiksi sisällöiksi määriteltiin epäasiallinen kielenkäyttö, seksuaalisiin tekoihin liittyvä opetus sekä aikuisille suunnatut sisällöt. Diskurssianalyysissa havaittiin seksuaalikasvatuksen sisältöjä vastustavia, puolustavia ja kritisoivia diskursseja. Seksuaalikasvatuksen sisältöjä vastustettiin seksuaalisuuteen liittyvää oppimista luonnollistavassa luonto opettaa -diskurssissa. Sisältöjä puolustettiin lasten ja nuorten tietoisuuteen ja toimijuuteen vetoavassa toimeliaisuusdiskurssissa. Sisältöjä kritisoitiin normaaliutta määrittävän normaaliusdiskurssin ja lasten suojelua painottavan suojeludiskurssin kautta.
Tutkimustuloksissa korostui seksuaalikasvatuksen kiistanalainen ja arvolatautunut luonne. Tuloksen osoittivat, että seksuaalikasvatus ei näyttäydy neutraalina tai yksiselitteisenä opetussisältönä, vaan sitä jäsennetään erilaisten arvojen, normien ja puhetapojen kautta. Seksuaalikasvatukseen liittyvä puhe kytkeytyi laajempaan yhteiskunnalliseen ja historialliseen tapaan määrittää ”normaalia” ja ”epänormaalia” seksuaalisuutta.
Aineistona oli Sairasen (2024) kirjoittamaan uutisartikkeliin kommenttikeskustelu, joka sisältää yhteensä 294 kommenttia (N=294). Kommenttiosio analysoitiin sisällönanalyysi- ja diskurssianalyysimenetelmillä. Sisällönanalyysillä etsittiin vastausta kysymykseen ”Mitä seksuaalikasvatuksen sisältöjä kommenteissa pidetään sopivana tai sopimattomina lapsille ja nuorille?”. Diskurssianalyysilla etsittiin vastausta kysymykseen ”Miten kommenteissa perustellaan lasten ja nuorten seksuaalikasvatuksen sisältöihin liittyviä diskursseja?”.
Tutkimus oli laadullinen ja se perustui sosiaaliseen konstruktionismiin. Tutkimuksen keskeisiin käsitteisiin lukeutui seksuaalisuus, lasten ja nuorten seksuaalikasvatus ja siihen liittyvät arvoristiriidat. Tutkimuksessa seksuaalisuutta tarkasteltiin Foucault’n (1998) mukaisesti sosiaalisesti, kulttuurisesti ja historiallisesti rakentuneesta näkökulmasta.
Tutkimustuloksissa sopiviksi seksuaalikasvatuksen sisällöiksi määriteltiin nuoria tavoittava puhekieli, seksuaalisiin tekoihin liittyvä opetus sekä seksuaaliterveyttä käsittelevät sisällöt. Sopimattomiksi sisällöiksi määriteltiin epäasiallinen kielenkäyttö, seksuaalisiin tekoihin liittyvä opetus sekä aikuisille suunnatut sisällöt. Diskurssianalyysissa havaittiin seksuaalikasvatuksen sisältöjä vastustavia, puolustavia ja kritisoivia diskursseja. Seksuaalikasvatuksen sisältöjä vastustettiin seksuaalisuuteen liittyvää oppimista luonnollistavassa luonto opettaa -diskurssissa. Sisältöjä puolustettiin lasten ja nuorten tietoisuuteen ja toimijuuteen vetoavassa toimeliaisuusdiskurssissa. Sisältöjä kritisoitiin normaaliutta määrittävän normaaliusdiskurssin ja lasten suojelua painottavan suojeludiskurssin kautta.
Tutkimustuloksissa korostui seksuaalikasvatuksen kiistanalainen ja arvolatautunut luonne. Tuloksen osoittivat, että seksuaalikasvatus ei näyttäydy neutraalina tai yksiselitteisenä opetussisältönä, vaan sitä jäsennetään erilaisten arvojen, normien ja puhetapojen kautta. Seksuaalikasvatukseen liittyvä puhe kytkeytyi laajempaan yhteiskunnalliseen ja historialliseen tapaan määrittää ”normaalia” ja ”epänormaalia” seksuaalisuutta.
