Venäjän Suomeen kohdistama hybridivaikuttaminen vuosina 2021–2025 : Sisällönanalyysi Suojelupoliisin kansallisen turvallisuuden katsauksista

Abstract

Tässä tutkielmassa tarkastelen Venäjän Suomeen kohdistamaa hybridivaikuttamista vuosien 20212025 aikana. Tutkielma sijoittuu ajanjaksoon, jota leimaavat Euroopan muuttunut turvallisuustilanne, Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa sekä Suomen liittyminen Pohjois-Atlantin liittoon (Nato). Tutkielman tavoitteena on lisätä ymmärrystä kansallista turvallisuutta uhkaavasta kompleksisesta ja dynaamisesta ilmiöstä. Tietoisuus hybridivaikuttamisen eri muodoista edistää kansalaisten kykyä havaita vaikuttamisyrityksiä, mikä vahvistaa yhteiskunnan kestävyyttä. Tutkimustieto aiheesta on vähäistä, mikä tukee tutkimuksen merkityksellisyyttä.

Tutkielman aineistona toimivat Suojelupoliisin kansallisen turvallisuuden katsaukset vuosien 20212025 ajalta. Tutkielman keskeisinä käsitteinä ovat hybridivaikuttaminen, uhka-arvio ja kansallinen turvallisuus. Tutkimus on kvalitatiivinen, ja tutkimusmenetelmänä käytän aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Analyysin ja keskeisten käsitteiden avulla tarkastelen, millaisia Venäjän Suomeen kohdistamia hybridivaikuttamisen keinoja Suojelupoliisi tunnistaa sekä millaisia kehityssuuntia valitulla tarkastelujaksolla on havaittavissa.

Tutkielman tuloksena muodostin aineistosta kuusi luokkaa hybridivaikuttamisen muodoista: tiedustelu, informaatiovaikuttaminen, poliittinen vaikuttaminen, taloudellinen vaikuttaminen, kybertoiminta sekä sabotaasitoiminta. Tiedustelussa korostuivat henkilötiedustelu sekä kansalliselle turvallisuudelle elintärkeitä toimintoja horjuttava kriittisen infrastruktuurin tiedustelu. Informaatiovaikuttamisessa esiin nousivat propaganda ja palvelunestohyökkäykset, joilla heikennettiin yhteiskunnallista luottamusta. Poliittisessa vaikuttamisessa poliittista itsenäisyyttä vaarannettiin maanmiespolitiikalla sekä yhteydenpidolla poliitikkoihin ja heidän verkostoihinsa. Taloudellisessa vaikuttamisessa hyödynnettiin kaksikäyttötuotteiden ja kriittisen infrastruktuurin hankintaa sekä yritysostoja, joiden avulla mahdollistettiin Suomen yhteiskunnan toiminnan lamauttaminen. Kybertoiminnassa korostuivat kybervakoilu ja -rikollisuus, kuten palvelunestohyökkäykset ja kiristysrikollisuus, joilla uhattiin kriittistä infrastruktuuria. Monimuotoinen sabotaasitoiminta yhdisti useita hybridivaikuttamisen keinoja horjuttaen turvallisuuden tunnetta ja häiriten yhteiskunnan toimintaa. Aineistossa esiintyvät hybridivaikuttamisen muodot kytkeytyivät usein toisiinsa, mikä vahvisti vaikuttamisen kokonaisvaikutusta.

Hybridivaikuttamisen uhka-arvioiden kehityksessä löysin aineistosta kolme vaihetta: vakaa ja matalan uhkan uhka-arvio, kasvava ja uudelleen suuntautuva uhka-arvio sekä pysyvä kyberpainotteinen uhka-arvio. Vakaata ja matalaa uhkan uhka-arviota seurasi hyökkäyssodasta aiheutuva kasvava ja uudelleen suuntautuva uhka-arvio, jossa toimintaympäristön muutoksen myötä voimistuva hybridivaikuttaminen kohdistui kyberympäristöön ja kriittiseen infrastruktuuriin. Kolmas vaihe oli pysyvä kyberpainotteinen uhka-arvio, jossa hybridivaikuttamisesta oli tullut pysyvä osa Suomen turvallisuusympäristöä.