Kehollisen kokemuksen merkitys alle 3-vuotiaiden luontosuhteen rakentumisessa varhaiskasvatuksessa
Järvi, Henriikka; Mustonen, Henna (2026)
2026
Kasvatuksen ja yhteiskunnan tutkimuksen maisteriohjelma, varhaiskasvatus - Master´s Programme in Educational Studies, Early Childhood Education
Kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunta - Faculty of Education and Culture
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2026-04-29
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202604284532
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202604284532
Tiivistelmä
Tutkielma tarkasteli kehollisten kokemusten merkitystä alle 3-vuotiaiden lasten luontosuhteen rakentumisessa sekä varhaiskasvatuksen pedagogisia keinoja sen tukemiseksi. Kehollisuus näyttäytyi keskeisenä, sillä oppiminen tapahtuu aistien, liikkeen ja vuorovaikutuksen kautta. Tutkielma kokosi tutkimustietoa kahdeksasta vertaisarvioidusta artikkelista ja tuotti varhaiskasvatukseen käytännönläheisiä, tutkimusperustaisia näkökulmia.
Tutkielma toteutettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena, jonka prosessi eteni kuudessa vaiheessa: tutkimuskysymysten määrittely, hakustrategia, aineiston valinta, laadun arviointi, analyysi ja raportointi. Aineisto analysoitiin temaattisen analyysin avulla, ja sen pohjalta jäsentyi kuusi pääteemaa. Nämä kuvasivat, miten lasten luontosuhde rakentuu kehollisesti, affektiivisesti ja paikkasidonnaisesti sekä miten lapsen toimijuus, pedagoginen orientaatio ja opettajan toiminta tukevat tätä prosessia.
Tulokset korostivat kehollisia, aistiperustaisia ja toiminnallisia pedagogisia ratkaisuja, luontosuhteen tukemisessa. Alle 3-vuotiaan lapsen luontosuhde rakentuu kehollisten, affektiivisten ja paikkasidonnaisten kokemusten kokonaisuutena, jossa kehollinen kokemus toimii keskeisenä ympäristön ymmärtämisen ja siihen kiinnittymisen mekanismina. Tätä prosessia tulisi tukea varhaiskasvatuksessa kokonaisvaltaisesti ja kokemuksellisesti painottaen luonnossa olemista, kokemista ja tuntemista sekä aikuisen sensitiivistä läsnäoloa, luonnonmateriaalien käyttöä ja toistuvia, turvallisia luontokokemuksia.
Tutkielma toteutettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena, jonka prosessi eteni kuudessa vaiheessa: tutkimuskysymysten määrittely, hakustrategia, aineiston valinta, laadun arviointi, analyysi ja raportointi. Aineisto analysoitiin temaattisen analyysin avulla, ja sen pohjalta jäsentyi kuusi pääteemaa. Nämä kuvasivat, miten lasten luontosuhde rakentuu kehollisesti, affektiivisesti ja paikkasidonnaisesti sekä miten lapsen toimijuus, pedagoginen orientaatio ja opettajan toiminta tukevat tätä prosessia.
Tulokset korostivat kehollisia, aistiperustaisia ja toiminnallisia pedagogisia ratkaisuja, luontosuhteen tukemisessa. Alle 3-vuotiaan lapsen luontosuhde rakentuu kehollisten, affektiivisten ja paikkasidonnaisten kokemusten kokonaisuutena, jossa kehollinen kokemus toimii keskeisenä ympäristön ymmärtämisen ja siihen kiinnittymisen mekanismina. Tätä prosessia tulisi tukea varhaiskasvatuksessa kokonaisvaltaisesti ja kokemuksellisesti painottaen luonnossa olemista, kokemista ja tuntemista sekä aikuisen sensitiivistä läsnäoloa, luonnonmateriaalien käyttöä ja toistuvia, turvallisia luontokokemuksia.