Poikien ja nuorten miesten haavoittuvuudet: Diskurssianalyysi maskuliinisuuden rakentumisesta sosiaali- ja terveysministeriön selvityksessä

Abstract

Poikien ja nuorten miesten hyvinvointi on nostettu viime vuosina merkittäväksi yhteiskunnalliseksi kysymykseksi. Vaikka miehet usein nähdään etuoikeutettuna ryhmänä, maskuliinisuuteen liittyy myös tekijöitä, jotka asettavat erityisesti pojat ja nuoret miehet haavoittuvaiseen asemaan useilla elämän osa-alueilla. Tässä tutkielmassa tarkastelen, miten poikien ja nuorten miesten maskuliinisuuteen liitettyjä haavoittuvuuksia tuotetaan ja rakennetaan sosiaali- ja terveysministeriön julkaisemassa selvityksessä.

Tutkielma nojaa kriittisen miestutkimuksen viitekehykseen, ja tutkin maskuliinisuuden haavoittuvuuksia erityisesti suhteessa hegemonisen maskuliinisuuden käsitteeseen. Tutkimusaineistona käytän sosiaali- ja terveysministeriön julkaisemaa selvitystä Pojat ja nuoret miehet vakavasti ottaen: Selvitys poikien ja nuorten miesten haavoittuvuuksista tasa-arvohaasteiden taustalla (2026). Tutkimusmenetelmänä käytän diskurssianalyysia, jonka avulla tarkastelen aineistossa toistuvia puhetapoja, niiden tuottamia merkityksiä sekä niiden kytkeytymistä ministeriön institutionaaliseen ja poliittiseen kontekstiin.

Analyysissa tunnistin kolme keskeistä diskurssia: rakenteellisen haavoittuvuuden, normittavan maskuliinisuuskulttuurin sekä polarisoituvan maskuliinisuuden diskurssit. Rakenteellisen haavoittuvuuden diskurssissa haavoittuvuus kytkettiin yhteiskunnallisiin rakenteisiin, kuten koulutusjärjestelmään ja palveluihin, jotka eivät huomioi poikia sukupuolisensitiivisesti. Normittavan maskuliinisuuskulttuurin diskurssissa haavoittuvuus liitettiin kapeisiin maskuliinisuusnormeihin, jotka rajoittavat maskuliinisuuden ilmaisua ja altistavat esimerkiksi väkivallalle ja syrjinnälle. Polarisoituvan maskuliinisuuden diskurssissa haavoittuvuus kytkettiin sukupuolten välisiin jännitteisiin, poliittiseen polarisaatioon ja sosiaalisen median vaikutuksiin.

Tulosten perusteella voidaan huomata, ettei haavoittuvuuksista pitäisi ensisijaisesti vastuuttaa yksilöitä. Sen sijaan selvityksessä tuotettiin perusteluja sille, että vastuu haavoittuvuuksiin vastaamisesta kuuluu yhteiskunnan rakenteille sekä julkisille instituutioille ja palveluille. Lisäksi selvityksessä korostettiin sukupuolisensitiivisten ratkaisujen tarvetta. Tutkielma havainnollistaa, miten kielenkäyttö muokkaa ymmärrystä maskuliinisuuteen liitetyistä haavoittuvuuksista ja niiden yhteiskunnallisesta merkityksestä.