Sosiaalisten riskien rakentuminen ja hallinta tuulivoimahankkeissa

Abstract

Suomessa tuulivoimalla on keskeinen rooli energiantuotannossa ja tuulivoimahankkeiden määrä on kasvanut voimakkaasti viime vuosina. Hankkeiden kaavoitukseen ja suunnitteluun liittyy teknisten ja taloudellisten kysymysten lisäksi myös sosiaalisiin riskeihin ja hyväksyttävyyteen kytkeytyviä ilmiöitä, jotka korostuvat erityisesti paikallisella tasolla. Ilmiöiden huomioiminen on keskeistä etenkin kuntien päätöksenteon, mutta myös hankkeiden toteutettavuuden kannalta.

Tutkielman tavoitteena on lisätä ymmärrystä tuulivoimahankkeisiin liittyvistä sosiaalisista riskeistä sekä niiden tunnistamisesta ja hallinnasta paikallishallinnon ja keskeisten toimijoiden näkökulmasta. Tutkielman teoreettinen viitekehys rakentuu sosiaalisten riskien ja riskienhallinnan käsitteiden ympärille, joita täydentävät paikallisen hyväksynnän sekä sosiaalisen toimiluvan tarkastelu.

Tutkielma toteutettiin kvalitatiivisena teemahaastattelututkimuksena ja empiirinen aineisto kerättiin neljältä asiantuntijahaastateltavalta. Haastateltavat valittiin edustamaan tuulivoimahankkeiden keskeisiä toimijaryhmiä, mukaan lukien tuottajan, investoijan, käyttäjäorganisaation ja juridisen asiantuntijuuden näkökulmat. Näillä valinnoilla varmistettiin analyysin laatu ja laajuus. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin mukaisesti.

Tutkimustulokset osoittavat, että paikallisyhteisön kokemuksilla, tunteilla ja arvoilla on keskeinen merkitys tuulivoimahankkeisiin suhtautumisessa ja sosiaalisten riskien syntymisessä. Paikallinen hyväksyntä näyttäytyy prosessinomaisena ja ajassa muuttuvana ilmiönä, johon vaikuttavat koettu oikeudenmukaisuus, hyötyjen ja haittojen jakautuminen sekä avoimet vuorovaikutussuhteet. Tuloksissa korostuvat viestinnälliset ja vuorovaikutteiset riskienhallintakeinot, jotka kytkeytyvät luottamuksen ja sosiaalisen toimiluvan rakentumiseen.

Tutkielman yksi keskeinen johtopäätös on, että sosiaalinen toimilupa rakentuu jatkuvan vuorovaikutuksen, koetun reiluuden ja läpinäkyvän sekä rehellisen viestinnän varaan. Sosiaalisten riskien huomioiminen ja tunnistaminen on siten olennainen osa hankkeiden hyväksyttävyyttä ja paikallista päätöksentekoa. Tutkielmasta käy myös ilmi kokemusten, arvojen ja tunteiden ristiriidat paikallisessa päätöksenteossa. Jatkotutkimusta aiheesta olisi mielenkiintoista suunnata vertailemaan eri kuntien käytäntöjä sosiaalisten riskien hallinnassa, sillä paikallinen päätöksenteko näyttäytyy keskeisenä tekijänä hyväksyttävyyden muodostumisessa.