Korkotason ja asuntojen hintojen välinen yhteys Suomessa 2000-luvulla
Päivinen, Veeti (2026)
2026
Kauppatieteiden kandidaattiohjelma - Bachelor's Programme in Business Studies
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2026-04-28
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202604284525
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202604284525
Tiivistelmä
Tämän työn tavoitteena on tarkastella korkotason ja asuntojen hintojen välistä yhteyttä Suomessa 2000-luvulla. Tutkimuksessa analysoidaan, miten euriborkorkojen muutokset heijastuvat asuntojen kysyntään ja markkinahintoihin eri asuntotyypeissä sekä maantieteellisillä alueilla. Työn keskeisenä teoreettisena lähtökohtana on korkojen ja asuntojen hintojen välinen yhteys, joka on korostunut Suomen markkinoilla vaihtuvakorkoisten asuntolainojen suuren osuuden vuoksi.
Tutkimus on toteutettu kirjallisuuskatsauksena ja kuvailevana tilastollisena analyysinä, jossa hyödynnetään Tilastokeskuksen ja Suomen Pankin tuottamaa markkinadataa. Tarkastelujakso (2000–2025) on jaettu kolmeen osaan: finanssikriisiä edeltävään vakaan nousun aikaan, pitkään nollakorkokauteen sekä vuoden 2022 jälkeiseen inflaation ja korkojen nousun vaiheeseen.
Keskeiset tutkimustulokset osoittavat, että matala korkotaso on toiminut merkittävänä ajurina asuntojen hintojen nousulle ja markkinoiden alueelliselle eriytymiselle. Nollakorkoaikana (2010–2021) asuntovarallisuus keskittyi voimakkaasti pääkaupunkiseudulle ja suurimpiin kasvukeskuksiin. Vuonna 2022 alkanut korkojen nopea nousu puolestaan paljasti markkinoiden haavoittuvuuden, johtaen asuntokaupan hiljenemiseen ja hintojen merkittävään laskuun erityisesti suurissa kaupungeissa. Tutkimuksessa nostetaan esiin myös uusia riskitekijöitä, kuten taloyhtiölainojen kasvu ja kotitalouksien korkea velkaantuneisuusaste suhteessa käytettävissä oleviin tuloihin.
Johtopäätöksenä todetaan, että korkotaso on suomalaisen asuntomarkkinan tärkein yksittäinen hintamuuttuja. Markkinoiden vakauden turvaaminen tulevaisuudessa edellyttääkin huolellista makrovakaussääntelyä ja kotitalouksien parempaa varautumista korkoriskin toteutumiseen.
Tutkimus on toteutettu kirjallisuuskatsauksena ja kuvailevana tilastollisena analyysinä, jossa hyödynnetään Tilastokeskuksen ja Suomen Pankin tuottamaa markkinadataa. Tarkastelujakso (2000–2025) on jaettu kolmeen osaan: finanssikriisiä edeltävään vakaan nousun aikaan, pitkään nollakorkokauteen sekä vuoden 2022 jälkeiseen inflaation ja korkojen nousun vaiheeseen.
Keskeiset tutkimustulokset osoittavat, että matala korkotaso on toiminut merkittävänä ajurina asuntojen hintojen nousulle ja markkinoiden alueelliselle eriytymiselle. Nollakorkoaikana (2010–2021) asuntovarallisuus keskittyi voimakkaasti pääkaupunkiseudulle ja suurimpiin kasvukeskuksiin. Vuonna 2022 alkanut korkojen nopea nousu puolestaan paljasti markkinoiden haavoittuvuuden, johtaen asuntokaupan hiljenemiseen ja hintojen merkittävään laskuun erityisesti suurissa kaupungeissa. Tutkimuksessa nostetaan esiin myös uusia riskitekijöitä, kuten taloyhtiölainojen kasvu ja kotitalouksien korkea velkaantuneisuusaste suhteessa käytettävissä oleviin tuloihin.
Johtopäätöksenä todetaan, että korkotaso on suomalaisen asuntomarkkinan tärkein yksittäinen hintamuuttuja. Markkinoiden vakauden turvaaminen tulevaisuudessa edellyttääkin huolellista makrovakaussääntelyä ja kotitalouksien parempaa varautumista korkoriskin toteutumiseen.
Kokoelmat
- Kandidaatintutkielmat [11807]