Ulossulkeminen ja yhteenkuuluvuus lasten vertaissuhteissa: Etnografinen tutkimus varhaiskasvatuksen arjesta
Lyly, Kerttu; Nylund, Olivia (2026)
Lyly, Kerttu
Nylund, Olivia
2026
Kasvatuksen ja yhteiskunnan tutkimuksen maisteriohjelma, varhaiskasvatus - Master´s Programme in Educational Studies, Early Childhood Education
Kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunta - Faculty of Education and Culture
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2026-04-28
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202604284480
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202604284480
Tiivistelmä
Tässä tutkimuksessa tarkastellaan ulossulkemisen ja yhteenkuuluvuuden ilmenemistä lasten vertaissuhteissa varhaiskasvatuksessa. Työn tarkoituksena on kuvata sitä, millaisena ulossulkeminen ja kuuluminen näyttäytyvät varhaiskasvatuksen arjessa lasten vertaissuhteissa, sekä mitkä tekijät vaikuttavat näiden kahden ilmiön taustalla. Tutkimus toteutettiin etnografiaan pohjaavana havainnointitutkimuksena. Havainnointiaineisto kerättiin yhdestä päiväkodista. Aineisto koostuu tilannekuvauksista, joissa tulee esiin joko ulossulkemista tai kuulumista. Etnografian periaatteiden mukaisesti havainnointi tapahtui osana varhaiskasvatusryhmän arkea. Aineiston analyysi perustui ajatukseen teoriaohjaavuudesta ja siinä näkyi sekä taustateoria että mittarilla kerätty aineisto.
Vertaissuhteilla varhaiskasvatuksessa tarkoitetaan lasten eli vertaisten välisiä suhteita. Vertaissuhteet rakentuvat tietyn ympäristön kontekstissa moninaisen vuorovaikutuksen kautta. Ostrakismi eli ulossulkeminen on yleinen ja haitallinen ilmiö. Ostrakismissa tietty henkilö suljetaan vuorovaikutuksen ulkopuolelle, esimerkiksi jättämällä hänen tekemänsä aloitteet huomiotta. Kuuluminen puolestaan nähdään inhimillisenä perustarpeena ja se tuottaa positiivisia tunnekokemuksia. Ulossulkemista ja kuulumista tarkastellaan tässä tutkimuksessa päiväkodin toimintaympäristön kautta.
Tutkimuksessa havaittiin, että arjen tilanteissa esiintyi sekä ulossulkemista että kuulumista. Ulossulkeminen oli useimmiten sanallisten aloitteiden ohittamista ja huomiotta jättämistä. Kuulumisen kohdalla esiin nousivat puolestaan yhteinen tekeminen ja huumori. Ulossulkemisen ja kuulumisen toteutumiseen liittyivät aikuisten läsnäolo, lasten lukumäärä tilanteissa, lasten roolit, fyysinen ympäristö sekä institutionalisoituminen. Varhaiskasvatuksessa tilanteet vaihtuivat ja muuttuivat nopeasti, ja tällä on vaikutusta myös ulossulkemisen ja kuulumisen tilanteiden nopeaan vaihtuvuuteen. Ulossulkemisen tilanteiden tunnistaminen on tärkeää, jotta ulossulkemiseen osataan puuttua ja ulossulkemisen tilanteiden määrää voidaan vähentää. Kuulumisen tunnistaminen ja sen mahdollistaminen vaikuttaa osaltaan positiivisten vertaissuhteiden rakentumiseen. Ulossulkemisen vähentämisellä ja kuulumisen lisäämisellä pyritään kohti tasavertaisempaa varhaiskasvatusta.
Vertaissuhteilla varhaiskasvatuksessa tarkoitetaan lasten eli vertaisten välisiä suhteita. Vertaissuhteet rakentuvat tietyn ympäristön kontekstissa moninaisen vuorovaikutuksen kautta. Ostrakismi eli ulossulkeminen on yleinen ja haitallinen ilmiö. Ostrakismissa tietty henkilö suljetaan vuorovaikutuksen ulkopuolelle, esimerkiksi jättämällä hänen tekemänsä aloitteet huomiotta. Kuuluminen puolestaan nähdään inhimillisenä perustarpeena ja se tuottaa positiivisia tunnekokemuksia. Ulossulkemista ja kuulumista tarkastellaan tässä tutkimuksessa päiväkodin toimintaympäristön kautta.
Tutkimuksessa havaittiin, että arjen tilanteissa esiintyi sekä ulossulkemista että kuulumista. Ulossulkeminen oli useimmiten sanallisten aloitteiden ohittamista ja huomiotta jättämistä. Kuulumisen kohdalla esiin nousivat puolestaan yhteinen tekeminen ja huumori. Ulossulkemisen ja kuulumisen toteutumiseen liittyivät aikuisten läsnäolo, lasten lukumäärä tilanteissa, lasten roolit, fyysinen ympäristö sekä institutionalisoituminen. Varhaiskasvatuksessa tilanteet vaihtuivat ja muuttuivat nopeasti, ja tällä on vaikutusta myös ulossulkemisen ja kuulumisen tilanteiden nopeaan vaihtuvuuteen. Ulossulkemisen tilanteiden tunnistaminen on tärkeää, jotta ulossulkemiseen osataan puuttua ja ulossulkemisen tilanteiden määrää voidaan vähentää. Kuulumisen tunnistaminen ja sen mahdollistaminen vaikuttaa osaltaan positiivisten vertaissuhteiden rakentumiseen. Ulossulkemisen vähentämisellä ja kuulumisen lisäämisellä pyritään kohti tasavertaisempaa varhaiskasvatusta.
