”Stigmasta ei pääse eroon, vaikka tekisi kaiken oikein”: Opioidikorvaushoito ja siihen kohdistuva stigma

Abstract

Tämä kandidaatintutkielma on laadullinen kirjallisuuskatsaus, jonka tavoitteena on lisätä tietoa opioidikorvaushoitoon kohdistuvasta stigmasta ja sen eri ilmenemismuodoista. Tutkimuskysymykseni aihetta käsitellessäni on seuraava: miten korvaushoitoon kohdistuva stigma ilmenee aiemmassa tutkimuskirjallisuudessa julkisen, koetun, rakenteellisen ja assosiatiivisen stigman näkökulmista?

Työn teoriaosuudessa tarkastelen opioidiriippuvuutta, opioidikorvaushoitoa sekä stigmaa ilmiönä, siten kuin Erving Goffman kuvasi sen vuonna 1963 ilmestyneessä kirjassaan ”Stigma: Notes on the Management of Spoiled Identity”. Goffmanin ja häntä käsitelleiden tutkijoiden työn lisäksi hyödynnän John B. Pryorin ja Glenn D. Reederin tapaa hahmottaa stigma neljässä eri ulottuvuudessa: julkinen-, koettu-, rakenteellinen- ja assosiatiivinen stigma. Nämä stigman ulottuvuudet muodostavat analyysini yläluokat. Analyysimenetelmäni hyödynnän teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Aineistoni koostuu yhdestätoista vertaisarvioidusta artikkelista.

Tekemäni analyysin pohjalta voin todeta stigman näkyvän opioidikorvaushoidossa olevien ihmisten elämässä lukuisin eri tavoin. He kohtaavat stigmatisoivaa käytöstä sekä terveydenhuollon ammattilaisilta, että myös läheisiltään ja muilta ihmisiltä. Koetulla stigmalla on monenlaisia haitallisia vaikutuksia somaattiseen, että mielenterveyteen. Yhteiskunnan rakenteet ja niiden taustalla vaikuttavat arvot hankaloittavat opioidikorvaushoidossa olevien ihmisten elämää monin tavoin. Assosiatiivinen stigma vaikuttaa myös korvaus- ja päihdehoidossa työskentelevien ihmisten elämään ja hyvinvointiin.

Opioidikorvaushoidossa olevat ihmiset ovat muuta väestöä haavoittuvammassa asemassa sekä sosiaalisesta, että terveydellisestä näkökulmasta. Korvaushoitoon kohdistuvan stigman vähentämiseksi on tehtävä työtä, jotta opioidikorvaushoidossa olevat ja riippuvuusongelmista laajemmin kärsivät ihmiset pysyisivät mukana yhteiskunnassa eivätkä ajautuisi syvemmälle marginaaliin. Jatkotutkimusaiheena ehdotan tutkimusta korvaushoitoon liittyvän stigman esiintymisestä Suomessa. Olisi tärkeää tutkia suomalaisten opioidikorvaushoidon asiakkaiden kokemuksia stigmatisoiduksi tulemisesta sekä suomalaisten sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten asenteita korvaushoidon asiakkaita kohtaan.