Työsopimuslain irtisanomiskynnyksen madaltaminen suhteessa perusoikeuksiin: Erityisesti perustuslain 6 §:n ja 18 §:n näkökulmasta

Abstract

Tämän tutkimuksen tavoitteena on arvioida miten työsopimuslain (55/2001) vuoden 2026 alussa voimaan tullut muutos koskien irtisanomiskynnyksen alentamista suhteutuu perustuslaissa (731/1999) turvattuihin työntekijän perusoikeuksiin. Työsopimuslain muutoksen seurauksena henkilöperusteiseen irtisanomiseen riittää nykyisin pelkkä asiallinen syy aiempaan asialliseen ja painavaan syyhyn verraten. Hallitus perustelee muutosta tavoitteella paremmasta työllisyydestä ja talouskasvusta. Tämä nostaa esille kysymyksen työntekijöiden perusoikeuksien toteutumisesta. Ristiriitaa aiheuttaa työntekijän suojelun periaatteiden ja työnantajan elinkeinovapauden välinen jännite. Tutkimuksessa keskiössä ovat PL 6 §, joka turvaa yhdenvertaisuutta sekä PL 18 §, joka turvaa kaikille mm. oikeuden työhön. Pieneen osaan tutkimusta nousee myös PL 22 §, joka asettaa julkiselle vallalle velvollisuuden edistää perus- ja ihmisoikeuksia. Tutkimuksella selvitetään myös sitä, millaisia velvoitteita perustuslaki asettaa lainsäätäjille irtisanomiseen liittyen sekä perustuslakivaliokunnan tulkintalinjaa asian suhteen. Tutkimus arvioi lisäksi, mitä työsopimuslain asiallinen syy tarkoittaa sekä, mikä on sen suhde Suomea sitoviin kansainvälisiin velvoitteisiin.

Tutkimuksessa käytetään oikeuslähteenä kansallista lainsäädäntöä, lain esitöitä, oikeuskäytäntöä sekä kansainvälisiä oikeuslähteitä. Tutkimus edustaa lainopillista tutkimusta hyödyntäen käytännöllistä lainoppia. Tavoitteena on arvioida ja selvittää voimassa olevan oikeuden tilaa. Lähtökohtaisesti käytetään sanamuodon mukaista tulkintaa selvittämään säännösten tarkoitusta. Syvempään analyysiin päästäksemme hyödynnetään myös teleologista tulkintaa selvittämään säännösten tosiasiallisia tavoitteita. Lopuksi systematisoinnin avulla selvitetään työsopimuslain ja perusoikeuksien välistä yhteyttä, ja pyritään selvittämään rajoittaako irtisanomiskynnyksen madaltaminen työntekijöiden perusoikeuksia, vai mikä niiden välinen lopullinen suhde on. Tutkimus ottaa myös kantaa perusoikeuksien heikennyksen hyväksyttävyyteen. Tutkimus ottaa vahvasti huomioon työntekijän suojelun periaatteen ja perusoikeusmyönteisen tulkinnan. Tutkimus sijoittuu valtiosääntöiseen viitekehykseen yhdistäen julkisoikeuden ja työoikeuden yleisiä oppeja.

Tutkimuksessa osoitetaan, että työntekijöiden yhdenvertaisuuden toteutuminen tosiasiassa vaarantuu ja riski erilaisiin syrjinnän mahdollisuuksiin kasvaa. Työnantajan harkintavallan lisäämisellä heikennetään työntekijän suojelun periaatteen toteutumista ja samalla perustuslain mukaista irtisanomissuojaa. Irtisanomiskynnyksen taso on myös kyseenalaistettavissa kansainvälisiin velvoitteisiin nähden.

Johtopäätöksenä tullaan toteamaan, että muutos ei ole täysin ongelmaton perustuslain näkökulmasta. Tutkimuksen pohjalta annetaan de lege ferenda tulkintasuositus, jonka tarkoituksena on ohjata tulkintaa ja erityisesti edistää työntekijän suojelun periaatetta. Tutkimus tulee osoittamaan, miten irtisanomiskynnystä tulisi soveltaa, jotta voidaan kunnioittaa perusoikeuksia työntekijöiden edun mukaisesti. Kansainvälisten oikeuslähteiden tulkinnalla on myös merkitystä tulkintasuosituksissa.