Vanhemman ja nuoren välinen vuorovaikutussuhde ajoharjoittelussa: Ajokortin opetusluvalla hankkineiden nuorten kokemuksia

Abstract

Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaisena vanhemman ja nuoren välinen vuorovaikutussuhde näyttäytyy nuoren näkökulmasta ajo-opetuksen kontekstissa. Tutkimuksessa tarkastellaan, millaisten vanhemman ja nuoren välisen vuorovaikutussuhteen piirteiden nuori kokee korostuvan ajo-opetuksen kontekstissa, ja millaisia jännitteitä nuori kokee ilmenevän vuorovaikutussuhteessa ajo-opetuksen aikana.

Tutkimuksessa hyödynnetään relationaalisen dialektiikan teoriaa. Teoriaa on aiemmin hyödynnetty paljon juuri perheiden sisäisiä vuorovaikutussuhteita tutkiessa. Teorian avulla voidaan analysoida vanhemman ja nuoren välisessä vuorovaikutussuhteessa esiintyviä jännitteitä.

Tutkimus on laadullinen. Tutkimusaineisto kerättiin toteuttamalla viisi puolistrukturoitua teemahaastattelua. Haastateltavat olivat nuoria aikuisia, jotka olivat suorittaneet ajokortin saamisen edellyttämän ajo-opetuksen vanhemman kanssa opetuslupaa hyödyntäen. Aineisto analysoitiin temaattista analyysimenetelmää käyttäen.

Tutkielman tuloksista ilmenee, että vanhemman ja nuoren välinen vuorovaikutussuhde ajoharjoittelun kontekstissa näyttäytyy haastatelluille nuorille pääasiassa avoimena ja turvallisena. Tulosten mukaan vanhemman ja nuoren välisessä vuorovaikutussuhteessa ajoharjoittelun kontekstissa korostuvia piirteitä ovat avoimuus, tavoitteellisuus, tavanomaisuus ja supportiivisuus. Ajoharjoittelun aikana hallitaan varmuus–epävarmuus -jännitettä, ja avoimuus–sulkeutuneisuus-jänniteparista korostuu avoimuus. Ajoharjoittelun aikana ei juuri neuvotella yhteyden ja autonomian välillä, vaan vuorovaikutussuhde on tasavertainen, tavoite yhteinen ja roolit selkeät.

Johtopäätöksinä voidaan todeta, että nuorten kokemusten mukaan vuorovaikutussuhde vanhemman kanssa näyttäytyy ajo-opetuksessa myönteisenä. Vuorovaikutussuhteessa korostuvat avoimuus, tavanomaisuus, tavoitteellisuus ja supportiivisuus. Jännitteistä esiin nousee erityisesti varmuus–epävarmuus, kun taas muut jännitteet ilmenevät tasapainoisesti osana normaalia, jatkuvasti muotoutuvaa vuorovaikutusta. Jatkotutkimusta kehotetaan keskittymään vanhempien näkökulmaan, tutkimaan vanhempi–nuori-dyadeja sekä hankkimaan tietoa siitä, miten vuorovaikutussuhteen laatu ja muut tekijät ovat yhteydessä siihen, valitsevatko perheet opetusluvalla toteutettavan ajoharjoittelun.