"Et sä oo mun ope" : Koulun koon merkitys opettajan pedagogiseen auktoriteettiin

Abstract

Opettajan auktoriteetista on käyty vilkasta keskustelua viimeisen kahden vuosikymmenen aikana, sillä nykyisen kasvatuskulttuurin on koettu vähentäneen kasvattajien auktoriteettia. Samalla keskustelua on herättänyt kyläkoulujen jatkuva lakkauttaminen ja suurten koulujen lisääntyminen. Opettajan työssään tarvitsemalla pedagogisella auktoriteetilla tarkoitetaan opettajan ja oppilaan välistä vuorovaikutuksellista ja luottamuksellista suhdetta, joka ei perustu vallankäyttöön. Sekä pedagogisesta auktoriteetista että koulun koon merkityksestä siihen löytyy niukasti tieteellisiä tutkimuksia. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, mistä tekijöistä opettajan auktoriteetti muodostuu, ja mikä merkitys koulun koolla on pedagogiseen auktoriteettiin.

Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jossa aineisto kerättiin puolistrukturoidun kyselylomakkeen avulla. Kyselylomake jaettiin Facebook-ryhmiin ja saimme siihen 26 vastausta eri puolelta Suomea. Vastaajat olivat työskennelleet sekä kyläkoulussa että suuressa koulussa. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysin ja teemoittelun avulla, jonka perusteella pedagoginen auktoriteetti muodostui kolmesta eri pääteemasta: Pedagogisista tekijöistä, suhdeperustaisista tekijöistä ja organisatorisista tekijöistä.

Tutkimustulosten perusteella suhdeperustaiset tekijät olivat merkittävimmässä roolissa opettajan auktoriteetin rakentumisen kannalta. Etenkin oppilastuntemus koettiin merkittäväksi osatekijäksi. Myös opettajan omat ominaisuudet, eli pedagogiset tekijät, kuten opetuskokemus tai persoona vaikuttivat auktoriteetin kokemukseen. Osa vastaajista koki, ettei organisatorisilla tekijöillä, kuten koulun koolla ollut merkitystä auktoriteettiin. Tutkimustulostemme perusteella kyläkoulussa pedagoginen auktoriteetti oli helpommin saavutettavissa, ja suuressa koulussa sen saavuttaminen vaati opettajalta itseltään enemmän työtä.