"Että pysyy uskomassa ja pääsee taivaaseen!" : Lapsuus, ihmisyys ja lapsuuden vanhoillislestadiolaisuus Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen lasten kuvakirjoissa

Abstract

Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on tutkia vanhoillislestadiolaisissa lasten kuvakirjoissa kuvattua lapsuuden vanhoillislestadiolaisuutta sekä rakennettua lapsuutta ja ihmisyyttä. Keskiössä ovat kuvakirjoissa esiintyvät vanhoillislestadiolaiset kielipelit, jotka rakentavat yhteisön sisäistä kuvaa lapsuuteen ja ihmisyyteen liitetyistä ihanteista ja tavoitteista. Lastenkirjallisuudella on huomattava asema lapsen sosialisaatioprosessissa, jossa lapsi omaksuu yhteisönsä normeja ja ideaaleja. Lapsen spiritualiteetti ja uskonnollisuus kehittyvät yhteisössä. Vanhoillislestadiolaisuus käsitetään tutkimuksessa uskontona, ja sitä käsitellään Ninian Smartin uskonnon seitsemän ulottuvuuden kautta.

Tutkimusaineisto koostuu 25:stä lasten kuvakirjasta, jotka on kerätty osittain Pirkanmaan kirjastoista ja osittain vanhoillislestadiolaisjärjestö Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen Kuule! -mobiilisovelluksesta. Kuvakirjoissa kuvattua lapsuuden vanhoillislestadiolaisuutta analysoitiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysilla ja rakennettua lapsuutta ja ihmisyyttä analysoitiin diskurssianalyysilla. Tutkimusta ohjaa sosiokonstruktivistinen tieteenfilosofia.

Tutkimustulokset osoittavat, että lapsuuden vanhoillislestadiolaisuutta kuvataan pitkälti uskonnon arkisuudella, syntien anteeksiantamisella Jeesuksen nimessä ja veressä sekä eksklusiivisella ryhmäidentiteetillä. Diskurssianalyysin myötä lapsuudelle muodostui kolme diskurssia ja ihmisyydelle viisi diskurssia. Lapsuutta rakennetaan diskurssien kokonaisuudeksi, jossa lapsi on Jumalan lahja, jossa vanhemmilla ja sisaruksilla on suuri merkitys ja jossa lapsi on aktiivinen ja kiinnostunut uskovainen. Ihmisyyden diskursseissa rakentuu kuva, jossa keskiössä on konservatiivinen sukupuolikäsitys, uskovaiseksi kasvattaminen, uskovaisten ja ei-uskovaisten kahtiajako, tavoitteellinen uskovaisuus ja normatiivinen valkoisuus. Kuvakirjojen vanhoillislestadiolaiset kielipelit vahvistavat yhteisöllisyyttä ja ”meidän” ja ”muiden” erottelua ryhmään kuulumattomien kustannuksella ja ”meidän” erityisyyden korostamisella. Tuloksista on myös nähtävissä, että vanhemmat ovat merkittävässä roolissa lapsen uskonnollisen sosialisaation prosessissa ja vanhoillislestadiolaisiin kielipeleihin opettamisessa. Vanhoillislestadiolaiset lasten kuvakirjat voivat antaa tietoa siitä maailmasta sekä lapsuuden ja ihmisyyden raameista, joihin yhteisön sisällä olevat lapset sosiaalistetaan.