Työttömyystilanteen selityksiä : Kriittinen diskurssianalyysi Ylen A-ohjelmissa annetuista selityksistä työttömyydestä vuosina 2024-2025

Abstract

Työttömyys on sitkeä yhteiskunnallinen haaste, jonka seuraukset ulottuvat kansantaloudesta yksilön terveyteen. Vuoden 2024 työvoimatutkimuksen mukaan työttömyysaste on noussut ennätyslukemiin Suomessa. Korkea työttömyysaste on herättänyt vilkasta keskustelua aiheesta uutismedioissa ja ajankohtaisohjelmissa. Erityisesti Orpon hallituksen riittämättömiksi koetut työmarkkinauudistukset ovat olleet osasyynä keskustelulle ja jakaneet mielipiteitä.

Tutkielmassa tarkastellaan työttömyydelle annettuja selityksiä Ylen A-studio ja A-Talk ajankohtaisohjelmissa aikavälillä 8.2024–9.2025. Teoreettisesti tutkielma nojaa sosiaaliseen konstruktionismiin ja aineistoa analysoidaan kriittisen diskurssianalyysin menetelmää käyttäen. Teoreettisen viitekehyksen kautta kieli ymmärretään ympäröivää maailmaa koskevia käsityksiä kuvaavana, luovana ja uusintavana. Media taas nähdään joukkoviestinnän välineenä, jonka kautta valtasuhteita ja merkityksiä muokataan. Jokaiseen mediatekstiin, kuin myös tämän tutkielman aineistoon, on valikoitu, mitä asioita nostetaan esiin, millaisia näkökulmia painotetaan ja ketkä pääsevät ääneen. Analyysin avulla on tavoitteena tunnistaa diskursseja, jotka saavat hegemonisen aseman työttömyyden selityksissä julkisessa puheessa. Tutkimuskysymykset ovat: Millaisia diskursseja työttömyydestä hahmottuu Ylen A-studion ja A-talkin jaksoissa? Millaisia diskurssien välisiä hierarkkisia valtasuhteita niissä ilmenee? Aineisto koostuu kahdestatoista Ylen A-ohjelmien jaksoista.

Analyysin kautta aineistosta on tunnistettavissa kolme toisistaan erottuvaa diskurssia: Työttömyys luonnollisena ilmiönä, työttömyys poliittisten toimien seurauksena sekä työttömyys yksilön ongelmana. Kussakin diskurssissa työttömyydelle annetaan toisistaan eroavia selityksiä. Työttömyys luonnollisena ilmiönä -diskurssissa työttömyys näyttäytyy pääosin kyseenalaistamattomana markkinailmiönä, jonka edessä hallitus on täysin voimaton ja syyntakeeton. Tämä on ensimmäinen ja yleisin aineistossa esiintyvä diskurssi. Työttömyys poliittisten toimien seurauksena -diskurssissa A-ohjelmissa Orpon hallituksen oppositiota edustavat kansanedustajat ja asiantuntijat vierittävät syyn ja korjausvastuun työttömyysluvuista hallitukselle. Kolmannessa ja viimeisessä diskurssissa työttömyystilannetta selitetään yksilöiden kautta. Työttömyys näyttäytyy yksilön vaikeana tilanteena. Koska yksilönäkökulma esiintyy puheenvuoroissa harvoin itsenäisesti, sitä edustaviin puheenvuoroihin sekoittuu osittain muut diskurssit.

Kauttaaltaan aineiston vähäinen työttömien henkilöiden osallistuminen keskusteluun saa työttömät ja työttömyyden näyttäytymään objekteina, joita tarkastellaan etäältä erinäisten instituutioiden edustajien toimesta. Puheenvuoroissa ei eksplisiittisesti neuvotella hyvinvointivaltiosta tai sosiaalisten riskien takaamisesta, vaikka työttömyys aiheena mahdollistaisikin tällaisen keskustelun. Näiden tuloksien myötä jatkotutkimukselle tunnistetaan tarve. Käytetyn aineiston ideaalikatsojan selvittäminen syvemmän analyysin kautta tarjoaisi kiinnostavaa tietoa siitä, millaiselle ihmisryhmälle verovaroin tuotettua ohjelmaa kohdennetaan. Lisätutkimusta tarvitaan myös suomalaisten ajankohtaisohjelmien kulutuksesta ja vaikutuksesta poliittiseen valveutuneisuuteen sekä äänestyskäyttäytymiseen.