Työssä käytettävän sosiaalisen median yhteys teknostressiin ja työn imuun

Abstract

Sosiaalisen median käyttö on levinnyt nopeasti ihmisten elämän eri osa-alueille. Työkontekstissa käytön yleistymistä on selittänyt erityisesti etätyöskentelyn lisääntyminen, jota koronapandemia kiihdytti merkittävästi. Sosiaalinen media on tarjonnut keinoja vastata monipaikkaisen työn haasteisiin muuttamalla organisaatioiden viestintätapaa ja keinoja olla yhteydessä työkavereihin. Samalla sosiaalisten viestintäteknologioiden käytön yleistyminen on tuonut uusia mahdollisuuksia työn imun ylläpitämiseen. Lisääntyvän teknologian käytön varjopuolena on kuitenkin työssä käsiteltävien ärsykkeiden ja informaation määrän lisääntyminen, millä voi olla myös haitallisia vaikutuksia työntekijöiden työhyvinvoinnille.

Tässä sosiaalipsykologian pro gradu -tutkielmassa tarkasteltiin, millainen yhteys teknostressillä on työn imuun sekä millainen rooli työssä käytettävällä sosiaalisella medialla on teknostressin ja työn välisessä yhteydessä. Tavoitteena oli selvittää, voiko työssä käytettävä sosiaalinen media näyttäytyä kuormittavien ominaisuuksiensa ohella myös työn voimavarana, joka suojaa työn imua haitalliselta teknostressiltä. Työn vaatimusten ja työn voimavarojen mallin mukaan työn voimavarat hillitsevät työn vaatimusten kielteisiä vaikutuksia työn imuun. Tutkielman lähtökohtana oli, että sosiaalisen median käytön intensiteetillä on vaikutusta teknostressin ja työn imun välisen yhteyden vahvuuteen.

Tutkielman aineistona käytettiin TyöSome – Sosiaalinen media työelämässä -tutkimushankkeen Suomen kyselyaineistoa, joka koostuu 18–65-vuotiaista työntekijöistä (N = 836). Tutkimushypoteesit esirekisteröitiin Open Science Forumiin ennen aineiston vastaanottamista. Analyysimenetelmänä hyödynnettiin robustia regressioanalyysia moderaatioilla. Teknostressin ja työssä käytettävän sosiaalisen median yhteyksiä työn imuun tarkasteltiin kahdessa erillisessä regressiomallissa. Työssä käytettävän sosiaalisen median eri muotoja, eli työhön liittyvää ja työhön liittymätöntä sosiaalisen median käyttöä, tarkasteltiin malleissa erikseen.

Tulosten mukaan teknostressillä oli tilastollisesti erittäin merkitsevä negatiivinen yhteys työn imuun, ja työhön liittyvällä sosiaalisen median käytöllä puolestaan tilastollisesti merkitsevä positiivinen yhteys työn imuun. Keskeisenä tuloksena havaittiin, että työhön liittyvä sosiaalisen median käyttö moderoi tilastollisesti merkitsevästi teknostressin negatiivista yhteyttä työn imuun. Lisäksi intensiivisemmän käytön moderoiva vaikutus osoittautui voimakkaammaksi kuin vähäisen käytön. Vastoin oletuksia työhön liittymättömän sosiaalisen median käytön yhteydet eivät osoittautuneet tilastollisesti merkitseväksi kummassakaan mallissa. Tulokset korostavat, että työhön liittyvän sosiaalisen median säännöllinen käyttö voi auttaa hillitsemään teknostressin haitallisia vaikutuksia työn imuun asianmukaisesti ja hallitusti käytettynä. Organisaatiotasolla keskiöön nouseekin sosiaalisen median käyttöön kannustaminen samalla ylläpitäen työn rakenteita, jotka tukevat teknostressin pysymistä kohtuullisena.