Uuden esihenkilön perehdytys: Palveluyrityksen perehdyttäjien näkemyksiä perehdytyksen nykytilasta ja kehittämistarpeista

Abstract

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan suomalaisen palvelualan yrityksen perehdyttäjien näkemyksiä uuden esihenkilön perehdytyksen nykytilasta ja kehittämistarpeista. Perehdytyksen merkityksen on tutkittu kasvavan tulevaisuudessa yhtä suureksi kuin rekrytoinnin. Perehdytys on prosessi, jonka kautta varmistetaan, että uusi työntekijä kykenee suoriutumaan työtehtävistään ja tulemaan osaksi työyhteisöä ja organisaatiokulttuuria; perehdytysprosessia voidaankin kutsua sosiaalistumisprosessiksi. Perehdytyksellä on suora vaikutus työntekijän sitoutumiseen ja suoriutumiseen, mikä heijastuu suoraan organisaation liiketoiminnan suoritukseen. Perehdytys on myös keskeinen osa työssä oppimista. Perehdytys on työnantajan lakisääteinen velvollisuus ja sen yleiset vaatimukset onkin kirjattu työlainsäädäntöön.

Palvelualan yrityksen tarjooma koostuu aineettomista tuotteista, palveluista. Palvelu on aineettomien toimintojen muodostama kokonaisuus, jolla pyritään asiakkaan ongelman ratkaisemiseen. Palvelualan yrityksessä noudatetaan palvelulogiikkaa, jossa ei pelkästään tarjota resursseja asiakkaille ja jätetä asiakasta itse hyödyntämään niitä, vaan palvelulogiikan keskiössä on jatkuva vuorovaikutus ja yhteistyö asiakkaan kanssa. Palvelualan johtamisessa keskeistä on työntekijöiden ohjaaminen tuottamaan korkealaatuista palvelua asiakkaille. Palvelualan kontekstissa esihenkilötyössä korostuu tiedollisen ja sosiaalisen tuen tarjoaminen työntekijöille.

Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Tutkimukseen osallistuvia haastateltavia oli kuusi ja he olivat yrityksen ylemmän tason esihenkilöitä, jotka toimivat esihenkilöiden esihenkilöinä ja olivat vastuussa uusien esihenkilöiden perehdytyksestä. Aineisto koostui kuudesta teemahaastattelusta, jotka analysoitiin laadullisella sisällönanalyysilla hyödyntäen teemoittelua analyysin tukena. Teemoittelun avulla tuotettiin neljä tulkinnallista teemaa, joiden kautta tutkittiin perehdytyksen nykytilaa ja kehittämiskohteita. Perehdytystä käsiteltiin erityisesti kehittymisen ja kokemuksellisen oppimisen mallin kautta sekä palvelualan kontekstissa.

Tutkimustulokset osoittivat, että esihenkilöiden perehdytyksen nykytilaa kuvaa hajanaisuus ja epäyhtenäisyys yhteisen prosessin puutteen myötä. Perehdytyksen nykykäytännöissä korostui yksilöllisyys ja jatkuva prosessin muovautuneisuus, ja perehdytys oli tulosten perusteella vahvasti sidoksissa sosiaaliseen ja organisatoriseen kontekstiin. Perehdytyksen kehittämistarpeissa tunnistettiin sellaisten systemaattisten käytänteiden rakentaminen, jotka takaavat esihenkilöille tasalaatuisen perehdytyksen. Tutkittavat toivat esille kehityskohteina myös oppimis- ja koulutusmahdollisuuksien lisäämisen, esihenkilön taustan huolellisemman huomioimisen, esihenkilöroolin selkeyttämisen ja johtamistaitojen kehittämisen.

Tulosten perusteella perehdytys jäsentyi yrityksessä tärkeänä pidetyksi kehityspoluksi, jossa näyttäytyi yksilöllisyys ja toisinaan myös yksinäisyys. Tulokset jäsentävät perehdytystä moniosaisena prosessina, jossa jatkuva kehittyminen ja kokemuksellinen oppiminen ovat läsnä. Perehdytys onkin tulosten perusteella oppimisprosessi, jossa kehitytään ja opitaan osana sosiaalista ympäristöä.