Asunnottomuuden mallimaa Suomi? : Asunnottomuuspolitiikkaa koskevien mielipidekirjoitusten retoriikan analyysi Orpon hallituskauden ajalta

Abstract

Tämän tutkielman tavoitteena on tarkastella suomalaista asunnottomuuspolitiikkaa ja siihen kytkeytyvää julkista keskustelua pääministeri Petteri Orpon hallituskauden ajalta. Tutkielman taustalla on muutos asunnottomuuden suunnassa: asunnottomuus kääntyi useiden laskusuuntaisten vuosien jälkeen kasvuun vuonna 2024, mikä jatkui vuonna 2025. Tätä edeltävästi suomalainen asunnottomuuspolitiikka on ollut vuosia kansainvälisesti arvioiden onnistunutta ja pitkäjänteisesti sitoutunutta poliittisista kokoonpanoista huolimatta. Julkisessa keskustelussa on herännyt huolta useista sosiaali- ja asumisturvaa koskettavista leikkauksista ja hyvinvointivaltiota heikentävistä politiikkatoimista, joiden tässä tutkimuksessa ymmärretään kietoutuvan keskeiseksi osaksi asunnottomuuspolitiikkaa.

Tutkielma esittelee aluksi suomalaisen asunnottomuuspolitiikan vaiheita ja kehitystä. Kehityksessä painotetaan 2000-luvun alussa alkanutta onnistunutta asunnottomuusohjelmiin ja asunnon ihmisen perusoikeutena mieltävään Asunto ensin -malliin perustuvaa asunnottomuustyötä ja -politiikkaa. Petteri Orpon hallituksen aikainen asunnottomuuspolitiikka painottuu hallitusohjelman ja sen mukaisen asunnottomuusohjelman käsittelemiseen sekä vuoden 2025 asunnottomuustilanteen kuvaamiseen vuosittaisten asunnottomuusraporttien pohjalta. Petteri Orpon hallitus tavoittelee pitkäaikaisasunnottomuuden poistamista vuoteen 2027 mennessä.

Tutkimusaineistona on viidestä eri sanomalehdestä kerätyt asunnottomuuspolitiikkaa koskevat mielipidekirjoitukset (21) Orpon hallituksen ajalta. Tutkimuskysymyksiin vastatessa tarkastelussa ovat mielipidekirjoituksissa mainitut asunnottomuuteen liitetyt politiikkatoimet ja leikkaukset, niiden kirjoittajat, niissä esiintyvät väitteet sekä se, miten väitteitä perustellaan. Politiikkatoimet ja leikkaukset sekä kirjoittajien positiot on luokiteltu ryhmiksi. Kirjoituksista on paikannettu pääväitteet, joiden pohjalta on muodostettu neljä eri pääväitekategoriaa kuvaamaan mielipidekirjoitusten väitteiden kokonaisuutta. Pääväitteet ovat: 1) Suomalaisen asunnottomuuspolitiikan kansainvälinen mallitarina on uhattuna, 2) Erityisryhmät ovat erityisessä asunnottomuusriskissä hallituksen leikkausten seurauksena, 3) Asunnottomuutta ehkäisevät rakenteet ovat hajoamassa ristiriitaisen politiikan vuoksi sekä 4) Paikallistason asunnottomuustyön tekeminen vaikeutuu ja vaatii erityistä huomiota. Tutkimusmenetelmä on retoriikan analyysi, minkä keinoin kirjoituksista tunnistetaan sellaisia retorisia keinoja, jotka tukevat ja vahvistavat mainittuja pääväitteitä sekä kirjoitusten muuta argumentaatiota. Paikannettuja retorisia keinoja esitellään tarkemmin tulosluvussa havainnollistamalla niitä aineisto-otteiden avulla.

Tuloksina esitetään, että Petteri Orpon hallituksen ajalle kohdistuvissa asunnottomuuspolitiikkaa koskevissa mielipidekirjoituksissa väitetään, että hallituksen tekemien politiikkatoimien ja leikkausten seurauksena asunnottomuus on lisääntynyt tai riskissä lisääntyä. Asunto- ja asunnottomuusjärjestöjen edustajat ja poliitikot ovat suurimmat kirjoittajaryhmät ja asiantuntemukseensa nojaten väittävät, että erityisesti sosiaaliturvaan kohdistuvien leikkausten, kohtuuhintaisen ja sosiaalisen asuntotuotannon vähentämisen sekä sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustusleikkausten vuoksi asunnottomuus on kääntynyt kasvuun tai voi kasvaa. Väitteiden ja argumentaation tukena käytetty retoriikka on monipuolista ja vahvaa. Retoriikassa korostuvat erityisesti vaihtoehdottomuus, tosiasiapuhe, ääri-ilmaisut ja metaforat. Johtopäätöksenä esitetään, että tämänkaltainen retoriikka tuo esille kirjoittajien, kuten asunnottomuustyön ammattilaisten ja poliitikkojen, halun vakuuttaa Orpon hallitus asunnottomuustilanteen kriisiytymisestä ja aktiivisesti vaikuttaa siihen, että valtakunnan politiikassa reagoitaisiin heikentyneeseen tilanteeseen muuttamalla poliittisten ratkaisujen suuntaa.