The Role of Growth Mindset for Intercultural Competence Development : A Study Among Finnish Preservice Teachers
Häärä, Meri (2026)
Häärä, Meri
Tampere University
2026
Kasvatus ja yhteiskunta -tohtoriohjelma - Doctoral Programme of Education and Society
Kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunta - Faculty of Education and Culture
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2026-05-23
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-4555-6
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-4555-6
Tiivistelmä
Tässä väitöstutkimuksessa tarkasteltiin suomalaisten opettajaopiskelijoiden keskeisten syvätason uskomusten, erityisesti kasvun- ja pysyvyyden ajattelutapojen (growth ja fixed mindset), roolia suhteessa kulttuurienvälisen valmiuksien kehittymiseen. Kulttuurienväliset kompetenssit ja kulttuurisesti responsiivinen opetus ovat nousseet keskeisiksi opettajankoulutuksen tavoitteiksi. Koulujen ja luokkahuoneiden lisääntyvä kulttuurinen, etninen ja kielellinen moninaisuus sekä erot oppimistuloksissa asettavat opettajankoulutukselle vaatimuksen valmistaa tulevia opettajia toimimaan ammatillisissa konteksteissa, joissa korostuu tarve edistää yhdenvertaisuutta ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Kuitenkin tiedetään vielä vain vähän siitä, miten syvätason uskomukset muokkaavat kulttuurienvälisen kompetenssin kehittymistä opettajankoulutuksen aikana.
Tutkimuksessa hyödynnettiin pitkittäistä monimenetelmällistä tutkimusasetelmaa, jossa tarkasteltiin opettajaopiskelijoiden orientaatioita kulttuuriseen moninaisuuteen ja sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen sekä kasvun ajattelutapaan liittyviä uskomuksia älykkyyden, yksilöiden ja ryhmien muovautuvuudesta. Lisäksi analysoitiin näiden ilmiöiden välisiä yhteyksiä. Määrällinen kyselyaineisto kerättiin suomalaisilta opettajaopiskelijoilta (N = 216) opintojen alussa ja loppuvaiheessa (N = 81), mikä mahdollisti muutosten tarkastelun. Lisäksi laadullinen, vinjettipohjainen haastattelututkimus toteutettiin osajoukolla osallistujista (n = 13). Laadullisen tutkimuksen tarkoituksena oli syventää ymmärrystä siitä, miten kasvun ajattelutapa sekä kulttuurisesti responsiivisen opetuksen periaatteet ilmenevät opettajaopiskelijoiden pedagogisessa ajattelussa kulttuurisesti moninaisissa luokkahuonetilanteissa.
Pitkittäistarkastelu osoitti, että opettajaopiskelijoiden orientaatioissa ja uskomuksissa tapahtui vain vähäisiä muutoksia opettajankoulutuksen aikana. Ajattelutavat pysyivät pääosin muuttumattomina, ja vaikka sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen liittyvät uskomukset nousivat hieman, innokkuus opettaa kulttuurisesti moninaisia ryhmiä laski lievästi. Laadulliset tulokset toivat esiin jännitteitä ja kehittämiskohteita
opettajaopiskelijoiden käsityksissä kulttuurisesti responsiivisesta opetuksesta ja kulttuurienvälisestä toiminnasta. Samalla ne myös syvensivät ymmärrystä kasvun ajattelutavan monisyisestä luonteesta ja siitä, miten se kietoutuu opettamiseen liittyviin uskomuksiin ja orientaatioihin kulttuurisesti moninaisissa konteksteissa.
Yksilötason muutoksia tarkasteltavat määrälliset analyysit osoittivat, että opettajaopiskelijoiden ajattelutavat olivat tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä kulttuurienvälisen kompetenssin keskeisiin ulottuvuuksiin, erityisesti yhdenvertaisuuteen ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuteen, sekä innokkuuteen opettaa kulttuurisesti moninaisia ryhmiä. Opiskelijoiden lähtötason uskomukset muovautuvuudesta näyttäytyivät keskeisenä tekijänä heidän orientaatioidensa kehityksessä ajan kuluessa. Yhdistämällä muovautuvuususkomukset kulttuurienvälisen kompetenssin ja kulttuurisesti responsiivisen opetuksen tutkimukseen tämä väitöstutkimus tuottaa uutta empiiristä tietoa niistä uskomusjärjestelmistä, jotka ovat keskeisiä opettajien valmiuksille kohdata moninaisuutta ja edistää yhdenvertaisuutta. Tulokset korostavat opettajankoulutuksen merkitystä keskeisenä ympäristönä, jossa näihin syvätason uskomuksiin voidaan vaikuttaa. Kasvun ajattelutavan tukeminen voi olla keskeinen keino vahvistaa kulttuurienvälisen kompetenssin kehittymistä.
Tutkimuksessa hyödynnettiin pitkittäistä monimenetelmällistä tutkimusasetelmaa, jossa tarkasteltiin opettajaopiskelijoiden orientaatioita kulttuuriseen moninaisuuteen ja sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen sekä kasvun ajattelutapaan liittyviä uskomuksia älykkyyden, yksilöiden ja ryhmien muovautuvuudesta. Lisäksi analysoitiin näiden ilmiöiden välisiä yhteyksiä. Määrällinen kyselyaineisto kerättiin suomalaisilta opettajaopiskelijoilta (N = 216) opintojen alussa ja loppuvaiheessa (N = 81), mikä mahdollisti muutosten tarkastelun. Lisäksi laadullinen, vinjettipohjainen haastattelututkimus toteutettiin osajoukolla osallistujista (n = 13). Laadullisen tutkimuksen tarkoituksena oli syventää ymmärrystä siitä, miten kasvun ajattelutapa sekä kulttuurisesti responsiivisen opetuksen periaatteet ilmenevät opettajaopiskelijoiden pedagogisessa ajattelussa kulttuurisesti moninaisissa luokkahuonetilanteissa.
Pitkittäistarkastelu osoitti, että opettajaopiskelijoiden orientaatioissa ja uskomuksissa tapahtui vain vähäisiä muutoksia opettajankoulutuksen aikana. Ajattelutavat pysyivät pääosin muuttumattomina, ja vaikka sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen liittyvät uskomukset nousivat hieman, innokkuus opettaa kulttuurisesti moninaisia ryhmiä laski lievästi. Laadulliset tulokset toivat esiin jännitteitä ja kehittämiskohteita
opettajaopiskelijoiden käsityksissä kulttuurisesti responsiivisesta opetuksesta ja kulttuurienvälisestä toiminnasta. Samalla ne myös syvensivät ymmärrystä kasvun ajattelutavan monisyisestä luonteesta ja siitä, miten se kietoutuu opettamiseen liittyviin uskomuksiin ja orientaatioihin kulttuurisesti moninaisissa konteksteissa.
Yksilötason muutoksia tarkasteltavat määrälliset analyysit osoittivat, että opettajaopiskelijoiden ajattelutavat olivat tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä kulttuurienvälisen kompetenssin keskeisiin ulottuvuuksiin, erityisesti yhdenvertaisuuteen ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuteen, sekä innokkuuteen opettaa kulttuurisesti moninaisia ryhmiä. Opiskelijoiden lähtötason uskomukset muovautuvuudesta näyttäytyivät keskeisenä tekijänä heidän orientaatioidensa kehityksessä ajan kuluessa. Yhdistämällä muovautuvuususkomukset kulttuurienvälisen kompetenssin ja kulttuurisesti responsiivisen opetuksen tutkimukseen tämä väitöstutkimus tuottaa uutta empiiristä tietoa niistä uskomusjärjestelmistä, jotka ovat keskeisiä opettajien valmiuksille kohdata moninaisuutta ja edistää yhdenvertaisuutta. Tulokset korostavat opettajankoulutuksen merkitystä keskeisenä ympäristönä, jossa näihin syvätason uskomuksiin voidaan vaikuttaa. Kasvun ajattelutavan tukeminen voi olla keskeinen keino vahvistaa kulttuurienvälisen kompetenssin kehittymistä.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [5295]
