Tulevaisuuden koulu perusopetuksen yläluokkalaisten nuorten silmin

Abstract

Ekokriisien olemassaolosta vallitsee tieteellinen konsensus. Ihmisten ja yhteiskuntien haitalliset käyttäytymismallit ja uskomukset sekä yhteisöissä tapahtuvat sosialisaation prosessit ylläpitävät ekokriisejä. Ihmisten käyttäytyminen on ekokriisien juurisyynä. Kasvatuksen voima ekokriisien ajalla näyttäytyy toiveikkaana. Kasvatuksessa tapahtuvat sosialisaatio, sivistyminen ja yksilöllinen kasvu nimittäin vaikuttavat yksilöön ja hänen käyttäytymiseensä. Kasvatuksella on lähtökohtaisesti tavoitteita, joihin sen avulla pyritään. Tavoitteet vaihtelevat kuitenkin riippuen kasvattajan näkökulmasta. Ekokriisien ajalla olisi täten hyvä tarkastella kriittisesti kasvatusta. Ekokriisien ajalle on hahmoteltu varteenotettavia kasvatuksen suuntaviivoja. Lisäksi runsasta filosofista pohdintaa kasvatuksen perimmäisistä oletuksista on kiitettävästi. Kuitenkin tarkastelua suomalaisen koulujärjestelmän piirissä toteutettavasta kasvatuksesta on erityisesti nuorten näkökulmasta vähäisenlaisesti. Etenkin ekokriisien ajalla lapset ja nuoret olisi hyvä nähdä oman yhteisönsä osaavina jäseninä. Näistä lähtökohdista käsin tarkastelin, millainen tulevaisuuden koulu ja sen piirissä tehtävä kasvatus voisi olla. Aineistona toimi perusopetuksen 7–9 – vuosiluokkien oppilaiden, toisin sanoen yläluokkalaisten nuorten kirjoittamat eläytymismenetelmäkirjoitukset. Tutkimustehtävänä oli tarkastella perusopetuksen yläluokkalaisten nuorten käsityksiä tulevaisuuden koulusta. Nuorten kirjoittamista kertomuksista tarkastelinlisäksi tulevaisuuden koulun edustamia kasvatusnäkymiä. Aineistosta tunnistin tulevaisuuden koulua kuvaavat kolme teemaa: tarkkarajainen opettaja- ja oppiainevetoinen struktuuri, elintärkeä ruokailu ja suhteellisen eriytyneet oppilaiden sekä opettajien valtakunnat. Tulevaisuuden koulun arki rakentuu struktuurin ja oppiaineiden sekä oppituntien välissä tapahtuvan toiminnan varaan. Koulu näyttäytyy opettajavetoiselta. Koulussa olemisen perimmäisenä tarkoituksena nähdään oppiminen. Ruokailu näyttäytyy olennaisena osana koulun arkea, minkä ympärille kietoutuu kaikki muu tekeminen. Opettajat vastaavat oppitunneista ja oppimisesta. Ruokailu, syöminen ja välitunnit mielletään puolestaan kuuluvan oppilaille. Näiden rajavetojen ajatellaan tukevan oppimista, jos ne ovat suhteellisen pysyviä. Nuorten käsitysten mukaan oppilaiden toimijuus, mieluisa ilmapiiri ja oppimiseen fokusoituminen ovat hyvän koulun piirteitä. Kertomuksissa koulu edustaa enimmäkseen kasvatuksen sosialisaation osa-aluetta. Kertomuksista näkyy myös oppilaiden identiteetin eli itsen kasvun piirteitä. Sivistyminen sekä ekokriisien ajalle hahmoteltuihin kasvatuksen suuntaviivoihin lukeutuvat näkökulmat jäävät vähäisiksi. Verratessa muuhun kasvatustieteelliseen keskusteluun, nuorten käsitykset vaikuttavat totuudenmukaisilta ja luotettavilta.

There is a scientific consensus on the existence of ecological crises. Harmful patterns of behaviour and belief among individuals and societies, as well as processes of socialization within communities, contribute to the maintenance of these crises. Human behaviour constitutes the root cause of ecological crises. The potential of education (“kasvatus” in finnish) in a time of ecological crises appears hopeful. Processes of socialization, cultivation (“sivistys” in finnish; “Bildsamkeit” in german), and individual growth that take place within education influence individuals and their behaviour. Education is inherently goal-oriented; however, these goals vary depending on the educator’s perspective. In times of ecological crises, it is therefore important to critically examine education, for example by reflecting on the aims toward which schools educate. Plausible educational guidelines have been proposed for responding to ecological crises, and there has been extensive philosophical discussion on the fundamental assumptions of education. However, there is relatively little research which examines education as practiced within the Finnish school system from the perspective of adolescents. Especially in an era of ecological crises, children and adolescents should be recognized as competent members of their communities. Building on these premises, this study examined what a future school and the educational practices within it might look like. The data consisted of empathic writing texts produced by students in grades 7–9 of Finnish basic education, that is, lower secondary school students. The research task was to explore these students’ conceptions of the future school. In addition, the educational orientations represented by the future school were examined through the students’ narratives. Three themes describing the future school were identified in the data: a clearly delimited, teacher- and subject-driven structure; vital school meals; and relatively distinct spheres of students and teachers. Everyday life in the future school is structured around formal organization, subjects, and activities that take place between lessons. The school appears teacher-centered, and learning is seen as the fundamental purpose of being at school. School meals are perceived as an essential part of daily school life, around which all other activities are organized. Teachers are responsible for lessons and learning, while meals, eating, and breaks are perceived as belonging to students. These boundaries are thought to support learning when they remain relatively stable. According to the students’ conceptions, student agency, a pleasant atmosphere, and a focus on learning are key characteristics of a good school. In the narratives, school predominantly represents the socialization dimension of education. Elements related to students’ identity development, that is, personal growth, are also evident. Cultivation and perspectives associated with educational guidelines proposed for times of ecological crises remain marginal. When compared with broader educational research discourse, the adolescents’ conceptions appear realistic and trustworthy.