Motivoivan vuorovaikutuksen hyödyt ja haitat valmennuksessa : Laadullinen sisällönanalyysi MotiStyleSport-koulutukseen osallistuneiden urheiluvalmentajien haastatteluista

Abstract

Viime aikoina yhteiskunnallisessa keskustelussa on noussut esiin useita huolia lasten ja nuorten liikkumiseen liittyen. Lasten ja nuorten vähäisen liikkumisen lisäksi puheenaiheena ovat olleet useat epäilyt liittyen valmentajien epäasialliseen käyttäytymiseen. Yksi keino vaikuttaa näihin haasteisiin on motivoiva vuorovaikutus. Motivaatiota voidaan tarkastella laadullisesti jakautuneena, autonomisena ja kontrolloituna motivaationa, joista autonominen motivaatio edistää hyvinvointia, kun taas kontrolloitu heikentää sitä. Itsemääräämisteorian mukaan olennaisia käsitteitä ovat psykologiset perustarpeet eli autonomia, kykenevyys ja yhteenkuuluvuus, joiden täyttyminen sosiaalisessa ympäristössä on edellytys urheilijan autonomiselle motivaatiolle.

Autonomisen motivaation toteutumiseksi on tärkeää huomioida, millä tavoin valmentaja kohtaa urheilijan, ja täyttää tai estää hänen psykologisten perustarpeidensa täyttymistä. Urheilijan perustarpeet täyttyvät valmentajan hyödyntäessä motivoivaa vuorovaikutustyyliä. Tämän takia motivoivaa vuorovaikutustyyliä on tärkeää tutkia ja kouluttaa eteenpäin valmentajille. Aiemmissa tutkimuksissa motivoivaa vuorovaikutusta kehittävien interventioiden on todettu olevan tehokkaita ja edistävän urheilijoiden autonomista motivaatiota. Laadullinen näkökulma motivoivia vuorovaikutustyylejä edistävien interventioiden tarkasteluun, ja erityisesti interventioiden hyötyjen ja haittojen tarkastelu, on kuitenkin jäänyt vähälle huomiolle. Motivaatio on olennainen osa urheilijoiden suorituskykyä, kehittymistä ja hyvinvointia, minkä takia on tärkeää pyrkiä tuottamaan tehokkaita keinoja motivoivan vuorovaikutuksen edistämiseksi.

Tässä tutkielmassa kysyn, minkälaisia hyötyjä ja haittoja urheiluvalmentajat kuvaavat liittyen MotiStyleSport-interventiossa opetettuihin motivoiviin vuorovaikutustyyleihin. Lisäksi kysyn, lisääntyvätkö tai vähenevätkö kuvausten mainintakerrat intervention edetessä. Käytän aineistona MotiStyleSport-interventioaineiston urheiluvalmentajien laadullista yksilöhaastatteluaineistoa. Aineisto sisältää neljän valmentajan haastattelun kolmessa eri aikapisteessä intervention kuluessa. Analysoin aineistoa aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä luokittelemalla sitä ala-, ylä- ja pääluokkiin.

Tutkielmani perusteella valmentajat kuvaavat intervention opettamien, uusien vuorovaikutustyyliensä edistäneen erityisesti kuuntelun lisääntymistä, tietoisuuden lisääntymistä omasta vuorovaikutuksesta, vuorovaikutusmuutoksen rutinoitumista, yhteisymmärryksen lisääntymistä sekä urheilijan oman ajattelun lisääntymistä. Toisaalta valmentajat kokevat motivoivien vuorovaikutustyylien käytön saattavan mennä liiallisuuksiin, saattavan tehdä vuorovaikutuksesta takkuisempaa tai lisätä resurssien käytön tarvetta. Valmentajien mainitsemien kuvausten määrä vuorovaikutustyylien käytön hyödyistä pääosin kasvaa intervention edetessä. Kuvausten määrät haitoista taas pysyvät samana tai vähenevät.

Aiemmasta kirjallisuudesta poiketen valmentajat kuvaavat olennaisina intervention hyötyinä muun muassa oman vuorovaikutustietoisuuden ja vuorovaikutusvarmuuden lisääntymistä, omien tunteiden säätelyn paran-tumista sekä urheilijoiden omista asioistaan kertomisen helpottumista. Näitä koettuja hyötyjä olisikin syytä tutkia tarkemmin, jotta saadaan tarkempaa tietoa siitä, miten nämä koetut hyödyt hyödyttävät niin valmentajien kuin urheilijoiden arkea käytännön tasolla. Tulevaisuudessa aihetta olisi mielenkiintoista tutkia myös eri urheilulajien sekä urheilijoiden näkökulmasta. Lisäksi intervention koettuja haittoja olisi syytä kartoittaa lisää, jotta interventiota voidaan kehittää edelleen hyödyllisemmäksi tulevaisuudessa.