Sillat kotiin : Läheissuhteet ja perheen jälleenyhdistäminen lastensuojelun sijaishuollossa

Abstract

Tämän tutkimuksen tavoitteena on tarkastella, miten lastensuojelun sijaishuollossa vahvistetaan sijoitetun lapsen läheissuhteita sekä millaisena perheen jälleenyhdistämisen periaate näyttäytyy käytännön työssä. Sijaishuollon kontekstissa perheen jälleenyhdistäminen ja lapsen oikeus läheissuhteisiin ovat keskeisiä työskentelyn tavoitteita lastensuojelulain mukaan. Tutkimus on toteutettu kvalitatiivisena eli laadullisena tutkimuksena. Aineisto on kerätty pääasiassa Sosiaalityön uraverkosto -Facebook ryhmästä ja sen analysoinnissa on hyödynnetty aineistolähtöistä sisällönanalyysiä.

Tulosten perusteella perheen jälleenyhdistäminen näyttäytyy jatkuvana, suunnitelmallisena ja arvioitavana prosessina, jonka eteneminen on samanaikaisesti yksilöllistä ja ehdollista. Prosessi rakentuu tavoitteellisesta työskentelystä, muutostyöstä sekä moniammatillisesta arviointityöstä. Koekotiutus näyttäytyy tulosten perus-tella keskeisenä arviointivaiheena ennen mahdollista huostaanoton purkua. Huostaanoton purku ei kuitenkaan ole tulosten valossa ennakoitavissa oleva lopputulos, vaan siihen vaikuttavat niin perheen tilanne kuin työn rakenteelliset reunaehdot.

Läheissuhteiden vahvistaminen rakentuu tuloksissa turvallisuuden varmistamisen, vanhemmuuden aseman säilyttämisen sekä aktiivisen ja suunnitelmallisen yhteydenpidon varaan. Sosiaalityöntekijällä on tulosten perusteella keskeinen rooli suhteiden mahdollistajana, turvaajana ja puolustajana eri toimijoiden välillä. Samanaikaisesti läheissuhteiden vahvistumista rajaavat tulosten valossa muun muassa perheiden elämäntilanteet, ristiriitaiset näkemykset, rakenteelliset puutteet sekä sijaishuollon käytäntöihin liittyvät ajatusmallit.

Tulokset tuovat esiin myös rakenteellisia ja kulttuurisia jännitteitä sijaishuollossa. Vaikka perheen jälleenyhdistäminen on lastensuojelulakiin perustuva tavoite, käytännön työssä esiintyy ajatusmalleja ja toimintatapoja, jotka voivat tukea sijoituksen pysyvyyttä. Tämä ristiriita tavoitteen ja käytännön välillä korostaa lisätutkimuksen tarvetta. Lisäksi tulokset viittaavat siihen, että läheissuhteita tarkastellaan usein vanhemmuuden kautta, vaikka lapsen merkitykselliset suhteet voivat olla monimuotoisia. Kokonaisuutena tutkimus tekee näkyväksi sijaishuollon sosiaalityön kompleksisuuden sekä läheissuhteiden keskeisen, mutta haavoittuvan roolin.