Resilienssi sijoitettujen nuorten omaelämäkerrallisissa tarinoissa

Abstract

Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee sijoitettujen nuorten resilienssiä. Tutkimustehtävänä on selvittää, millaisista osatekijöistä nuorten resilienssi muodostuu ja mitkä tekijät tukevat heidän resilienssiään lastensuojelun sijaishuollon aikana. Tutkimuksen tarkoituksena on lisätä ymmärrystä nuorten resilienssistä ja sitä tukevista tekijöistä lastensuojelun sijaishuollossa. Pyrin tutkimuksellani muuttamaan sijoitetuista nuorista koskevaa ongelmakeskeistä keskustelua enemmän heidän voimavaroihinsa ja vahvuuksiinsa. Tutkielman teoreettisessa viitekehyksessä tarkastelen nuoruutta lastensuojelun sijaishuollossa, resilienssiä ja omaelämäkertoja sijaishuoltokokemusten kuvaajana aikaisemman tutkimuksen pohjalta.

Tutkimusmenetelmä on laadullinen ja narratiivinen. Aineistona on Pesäpuu ry:n julkaisema teos Pinnalla -tarinoita selviytymiseen nuorilta nuorille (2009). Teos sisältää 32 tarinaa kodin ulkopuolelle sijoitettujen nuorten elämästä ja selviytymisestä. Aineiston analyysi perustuu temaattiseen sisällönanalyysiin.

Tuloksissa keskeiseksi resilienssin muodostumisen osatekijäksi nousi nuoren kokemus pysyvyydestä ja turvallisuudesta. Pysyvä sijaishuoltopaikka, luotettavat ja jatkuvat ihmissuhteet sekä kokemus kuulluksi ja nähdyksi tulemisesta mahdollistivat luottamuksen rakentumisen aikuisiin ja lisäsivät turvallisuuden tunnetta. Nuorelle asetetut tavoitteet ja toivo nousivat tärkeäksi tekijäksi. Merkittävänä tuloksena nousi esiin resilienssin muodostuminen normeja rikkomalla. Tämä kuvautui nuorten yrityksenä säilyttää hyvinvointinsa ja selviytyä turvattomuuden sekä epävarmuuden tunteista.

Tuloksissa keskeiseksi resilienssin muodostumista tukevaksi tekijäksi nousi esiin ihmissuhteiden tukeminen. Erityisen tärkeäksi nuoret kokivat vähintään yhden turvallisen ja luotettavan aikuisen läsnäolon. Aikuislähtöinen ja johdonmukainen arki tarjosi nuorelle vakaan, ennakoitavan ja turvallisen kasvuympäristön, mikä mahdollisti nuoren iänmukaisen roolin ja mahdollisuuden myös kokeilla rajoja. Nuoren osallisuuden tukeminen nousi esiin mahdollisuutena vaikuttaa omaan elämäänsä koskeviin päätöksiin ja ilmaista mielipiteensä, joka näyttäytyi muun muassa tavoitteiden asettamisessa.

Tulokset osoittavat lastensuojelun sijaishuollolla olevan merkittävä rooli nuoren resilienssin muodostumisessa ja sen tukemisessa. Tulosten perusteella resilienssi ei näyttäydy yksilön pysyvänä ominaisuutena, vaan se edellyttää pitkäaikaisten ja turvallisten ihmissuhteiden ja kasvuympäristön tukea. Tulokset nostavat esiin tarpeen kiinnittää huomiota nuorten sijaishuoltopaikan ja ihmissuhteiden pysyvyyteen, nuorten kohtaamiseen ja lastensuojelun resurssien riittävyyteen. Aiheesta tarvitaan lisää tutkimusta, jotta pystytään vahvistamaan entisestään nuorten ääntä ja tuomaan esiin lastensuojelun merkittävää roolia nuorten hyvinvoinnin ja kasvun turvaamisessa.