Tulkintoja tuntemattomien tylyydestä : Diskurssianalyysi julkisen tilan ongelmallisista vuorovaikutustilanteista

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan kertomuksia julkisessa tilassa tapahtuneista tuntemattomien välisistä tylyistä ja ongelmallisista vuorovaikutustilanteista. Tutkielman tavoitteena on selvittää, millaisia selontekoja itseen kohdistuneesta tylystä käytöksestä annetaan ja minkälaisiin diskursseihin selonteoissa nojataan. Tutkielman lähtökohtana on näkemys arkisesta vuorovaikutuksesta normatiivisesti säädeltynä järjestyksenä, jossa pienetkin poikkeavuudet ja rikkomukset voivat synnyttää jännitteitä ja kokemuksia tylyydestä. Tutkielman tarkoituksena on nostaa esiin tylyjä tilanteita kohdanneiden kokemuksia sekä osallistua epäkohteliaisuutta koskevaan tutkimukseen tarkastelemalla tuntemattomien välisiä ohimeneviä ja arkisia kohtaamisia, joita on aiemmassa tutkimuksessa käsitelty suhteellisen vähän.

Tutkielman aineistona toimii Tampereen yliopiston SITEs-tutkimushankkeen yhteydessä kerätty laadullinen haastatteluaineisto, jossa on kartoitettu haastateltavien kokemuksia tuntemattomien välisistä ongelmallisista vuorovaikutustilanteista. Tutkielman teoreettis-metodologisena viitekehyksenä toimii diskurssianalyysi sekä sosiaalinen konstruktionismi. Sosiaalinen konstruktionismi ilmenee tutkielmassa erityisesti tavassa, jolla sosiaalista todellisuutta rakennetaan selontekojen kautta. Aineistoa analysoidaan diskurssianalyysin avulla ja selonteon käsitettä käytetään teknisenä terminä kuvaamaan kertomuksia, joiden avulla itseen kohdistuneesta tylystä käytöksestä rakennetaan ymmärrettäviä ja moraalisesti hyväksyttäviä selityksiä.

Analyysissa tunnistettiin useita diskursseja, jotka jakautuivat kolmeen pääluokkaan sen mukaan, kohdistuiko tylyn käytöksen selitys itseen, tuntemattomaan vai tilannetekijöihin. Itseen kohdistuvien selontekojen pääluokan alle tunnistettiin viisi diskurssia: naissukupuoleen kytkeytyvän haavoittuvuuden, nuoruuteen, naiseuteen ja ulkonäköön kytkeytyvän huomion, moraalisesti kyseenalaistetun nuoruuden, normeista poikkeavan ulkonäön sekä arjen rasismin diskurssit. Tuntemattomaan kohdistuvien selontekojen pääluokan alle tunnistettiin kuusi diskurssia: tahallisen aggression, tahallisen provosoinnin, sosiaalisen ylemmyyden performoinnin, defensiivisen vastareaktion, päihteiden käytön sekä mielenterveysongelmien diskurssit. Tilannetekijöihin kohdistuvien selontekojen pääluokan alle taas tunnistettiin kaksi diskurssia: spontaanin reaktion sekä tilallisen normirikkomuksen diskurssit.

Itseen kohdistuvissa selonteoissa tylyyttä selitettiin haastateltavan omien ominaisuuksien, kuten sukupuolen, iän tai ulkonäön, kautta. Tuntemattomaan kohdistuvissa selonteoissa ongelmallisen käytöksen selitys taas paikannettiin tuntemattomaan toimijaan sekä hänen ominaisuuksiinsa. Tilannetekijöihin kohdistuvissa selonteoissa tylyys sen sijaan kehystyi arkisena, tilanteisena ja ohimenevänä ilmiönä. Selontekoluokat heijastivat eri tavoin jäsentyvää moraalista ja retorista työtä: itseen kohdistuvissa selonteoissa korostui kerronnan varovaisuus sekä refleksiivisyys, tuntemattomaan kohdistuvat selonteot rakensivat vastakkainasettelua ja painottivat intentionaalisuuden arviointia, kun taas tilannetekijöihin kohdistuvat selonteot neutralisoivat tapahtumia.

Tutkielman tulokset osoittavat, että ongelmallisista vuorovaikutustilanteista annetuissa selonteoissa hyödynnettiin erilaisia kerronnallisia resursseja, kuten intention korostamista tai kiistämistä sekä epävarmuuden ja varmuuden ilmauksia riippuen siitä, selitettiinkö tylyä käytöstä itseen, tuntemattomaan vai tilannetekijöihin kohdistuvien selontekojen kautta. Määrällisesti selontekoja kohdistettiin eniten tuntemattomaan ja vähiten tilannetekijöihin, eli tylyä käytöstä merkityksellistettiin aineistossa useammin toimijoiden ominaisuuksiin kuin pelkkiin tilannetekijöihin liitettävien selitysmallien kautta. Tutkielma tekee näkyväksi sen, miten monitasoista retorista ja moraalista työtä haastateltavat tekivät arjen ongelmallisia vuorovaikutustilanteita kuvatessaan.