"Kuka nyt on normaali ja kuka ei, siitä minä en tiiä" : Diskurssianalyysi ableismin rakentumisesta pitkäaikaissairaiden ja vammaisten haastateltujen puheessa

Abstract

Ableistiset diskurssit ovat keskeinen osa vammaisuuteen liittyvien käsitysten ja vammaisten ihmisten todellisuuden rakentumista yhteiskunnassamme. Vammaisiin ihmisiin liittyvässä julkisessa keskustelussa korostuu monesti rakenteellinen syrjintä ja vammaisten ihmisten oikeudet palveluiden näkökulmasta, mutta ableististen puhetapojen näkökulmasta aktiivista keskustelua ei ole juuri käyty. Tutkielmani tarkoituksena on selvittää, millaiset ableistiset valtaapitävät diskurssit esiintyvät vammaisten ja pitkäaikaissairaiden haastateltujen puheessa ja tuotetaanko näitä diskursseja uudelleen vai pyritäänkö niitä vastustamaan. Tutkielmani taustana toimii vammaisten ihmisten yhteiskunnallinen asema nyky-yhteiskunnassamme, jonka perusteella tutkielmani taustaoletuksena on käsitys vammaisuudesta sorrettuna yhteiskunnallisena asemana.

Tutkielmani viitekehystä taustoittaa vammaisuuden sosiaalinen malli, jossa vammaisuus nähdään lääketieteellisen kategorian sijaan yhteiskunnan tuottamana asemana. Viitekehykseni rakentuu tarkemmin ableismin käsitteen ja kriittisen ableismin tutkimuksen varaan, jolloin tutkielman keskeinen mielenkiinto sijoittuu vammaisuuden ja vammattomuuden tuottamisen suhteisiin. Viitekehystä täydentämässä on myös ideologian käsite, jonka avulla tarkastelen valtaapitäviä ableismin tuottamisen tapoja. Ableismin käsite siis ohjaa analyysia ja sen avulla tarkastelen, miten vammaiset ja pitkäaikaissairaat ihmiset tuottavat uudelleen tai vastustavat ableistisia diskursseja. Tutkimuskysymyksenäni on: ”Millaisten ideologisten diskurssien varaan ableismi rakentuu vammaisten ja pitkäaikaissairaiden haastateltujen puheessa? Asettuvatko jotkin diskurssit ableismia vastaan?” Tutkielman aineistona toimii ”Pitkäaikaissairaiden ja fyysisesti vammaisten nuorten aikuisten vapausmerkitykset 2018” -haastatteluaineisto, joka koostuu 11 haastattelusta. Tutkielman analyysimenetelmäksi valikoitui kriittinen diskurssianalyysi, jonka avulla voidaan tarkastella vallan ja ideologioiden rakentumista ja uusintamista kielenkäytössä.

Analyysin tuloksena muodostin aineistosta viisi diskurssia: kyvykkyysdiskurssi, epä/normaalin diskurssi, vammaisuus stigmana, erottautumisdiskurssi ja yhteiskunta vammauttaa -diskurssi. Neljässä ensimmäisessä diskurssissa haastateltujen puhe tuotettiin ableististen ideologioiden varaan rakentuvien diskurssien kautta. Näitä ideologisia diskursseja käytettiin sekä ableismin vastustamisen keinona että tuottamaan uudelleen ableistisia puhetapoja. Yhteiskunta vammauttaa -diskurssissa asetuttiin ableististen diskurssien ulkopuolelle ja sen sijaan kytkettiin vammaisuuden sosiaalista mallia mukaillen yhteiskunta vastuuseen vammaisuuden kokemuksista. Haastatellut kytkevät puheenvuoroissaan ableismin yhteiskunnan rakenteisiin. Tutkielmassani tunnistamani puhetavat osoittavat, että ableismin ideologiat ovat hyvin keskeisessä asemassa nyky-yhteiskunnassa, sillä ne toimivat tapoina, joilla vammaiset ja pitkäaikaissairaat ihmiset puhuvat itsestään ja kokemuksistaan yhteiskunnassa. Ableistisiin ideologioihin kytkeytyvät diskurssit tuottavat vammaisten ihmisten eriarvoista asemaa yhteiskunnassamme, joten tätä monesti kyseenalaistamattomaksi jäävää vammattomuuden ihannetta on syytä alkaa kyseenalaistaa.