A1-kielen puhumishalukkuutta tukevat ja heikentävät suulliset tehtävät : Fenomenografinen tutkimus varhennettuun kieltenopetukseen osallistuneiden 3.-luokkalaisten käsityksistä sekä oppitunneilla tehdyistä havainnoista

Abstract

Maailman muuttuessa monikielisemmäksi vieraiden kielten osaamisen merkitys on kasvanut, mikä on huomioitu kasvatuksen ja koulutuksen piirissä varhentamalla A1-kielen opetus alkamaan jo ensimmäisellä luokalla. Kieltenopetuksessa tulee ensimmäisinä vuosina painottua erityisesti suullisen kielitaidon kehittäminen, mihin liittyy erilaisten osataitojen, kuten ääntämisen ja sanaston hallitsemisen, lisäksi olennaisesti myös halukkuus puhua A1-kielellä. Kotimaisia tutkimuksia varhennetun kieltenopetuksen jälkeisestä kieltenopetuksesta on kuitenkin vielä rajallisesti, samoin kuin tutkimuksia nuorten oppilaiden A1-kielen puhumishalukkuudesta, minkä vuoksi tämän tutkimuksen tavoitteena on tarkastella sitä, millaisina varhennettuun kieltenopetukseen osallistuneet 3.-luokkalaiset käsittävät A1-kielen puhumishalukkuutta tukevat ja heikentävät suulliset tehtävät.

Tutkimus toteutettiin fenomenografista lähestymistapaa hyödyntäen, jolla on pyritty kuvaamaan oppilaiden käsitysten vaihtelua. Tutkimusaineisto kerättiin sähköisen Forms-kyselyn avulla, jota on täydennetty oppitunneilla tehdyillä havainnoilla, ja se on analysoitu fenomenografisen analyysin periaatteita seuraten. Kyselyaineisto koostuu 52:n samaa suomalaista peruskoulua käyvän 3.-luokkalaisen vastauksista ja havainnointiaineisto oppilaiden A1-kielten eli englannin, ranskan ja saksan tunneilla tehdyistä havainnoista.

Tutkimusaineistosta muodostuu kahdeksan kuvauskategoriaa, joita tarkastellaan neljän teeman kautta: oppilaiden yksilölliset ominaisuudet huomioivat ja sivuuttavat tehtävät, ikätasolle sopivat ja epäsopivat tehtävät, aktiivisuuden ja passiivisuuden mahdollistavat ja puhumista rajoittavat tehtävät sekä puhumisen kynnystä madaltavat ja nostavat tehtävät. Tulokset osoittavat, että puhumishalukkuus näyttäytyy oppilaiden käsityksissä sekä yksilöllisenä että kontekstisidonnaisena ilmiönä, joka rakentuu suullisten tehtävien, oppimisympäristön sosiaalisen ilmapiirin ja oppilaiden kokemusten ja tunteiden vuorovaikutuksessa. Puhumishalukkuutta tukevat muun muassa myönteisessä ilmapiirissä toteutuvat, yhteistoiminnalliset sekä oppilaille tutut ja mieluisat tehtävät, kun taas sitä heikentäviä tehtäviä ovat esimerkiksi yksin suoritettavat, epäselvät sekä liian haastavat tehtävät. Tutkimus tuo esiin oppilaiden käsitysten vaihtelun ja tarjoaa kieltenopetuksen kehittämiseen tietoa siitä, millaiset suulliset tehtävät vahvistavat nuorten oppilaiden A1-kielen puhumishalukkuutta ja miten sitä voitaisiin paremmin tukea jo kieliopintojen alusta lähtien.